Syrjintälautakunnan tapausselosteet 2014

Verkkopankkitunnusten myöntäminen, 15.12.2014

Syrjintä, etninen alkuperä, syrjintäolettama, välillinen syrjintä, pankkipalvelu, uhkasakko

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2014/1765
Antopäivä: 15.12.2014

Hakija pyysi syrjintälautakuntaa kieltämään häneen pankkipalveluiden saamisessa kohdistuneen syrjinnän, koska pankki ei ollut suostunut myöntämään hänelle verkkopankkitunnuksia ilman suomalaista tunnistusasiakirjaa, vaikka se oli hyväksynyt hakijan Yhdysvaltain biometrisen passin tilin avaamiseen pankissa. Tällä perusteella syrjintälautakunta katsoi syrjintäolettaman syntyneen.

Syrjintälautakunta totesi, ettei lainsäädännöstä tai muista virallisohjeista ollut aiheutunut estettä hakijan Yhdysvaltojen passin hyväksymiselle henkilöllisyyden osoittavana henkilöllisyysasiakirjana.

Pankki ei ollut esittänyt, että sillä olisi ollut aihetta epäillä hakijan esittämän henkilöllisyysasiakirjan tai hakijan henkilöllisyyden aitoutta.

Pankin tunnistusperiaatteissa oli ollut yleisenä lähtökohtana, ettei se ollut hyväksynyt pankkitunnusten saamiseksi muiden kuin ETA jäsenvaltioiden viranomaisen myöntämää passia.

Kun pankki oli hyväksynyt hakijan passin tunnistamiseen tilinavauksen yhteydessä, ja hakijan passi oli Suomen passiin verrattavissa oleva biometrinen passi, jonka aitoutta pankki ei ollut kyseenalaistanut, oli pankin menettely voinut perustua vain hakijan alkuperään liittyviin syihin.

Syrjintälautakunta katsoi, ettei pankin riskinarviointi ollut tosiasiassa ollut hakijaan yksilöidysti kohdistuvaa. Pankin menettelyn oli katsottava perustuneen hakijan kuulumiseen siihen laajaan ulkomaalaisten joukkoon, joiden passia pankki ei ollut hyväksynyt tunnistamiseen verkkopankkitunnusten saamiseksi. Syrjintälautakunta katsoi pankin menettelyn olleen hakijaan kohdistuvaa etniseen alkuperään perustuvaa erottelua.

Syrjintälautakunta katsoi, ettei pankki ollut kyennyt esittämään miksi hakijan passi ei ollut kelvannut tunnistamiseen verkkopankkitunnusten saamiseksi, vaikka Suomen viranomaiset olivat hyväksyneet hakijan passin tunnistamiseen Suomen Berliinin konsulaatissa hänen hakiessaan oleskelulupaa Suomeen ja samoin hänen hakiessaan KELA -korttia. Myös pankki oli hyväksynyt hänen passinsa tunnistamiseen hänen avatessaan pankissa tilin.

Syrjintälautakunta katsoi, ettei pankki ollut kyennyt kumoamaan syntynyttä syrjintäolettamaa, ja piti pankin menettelyä välillisenä syrjintänä.

Syrjintälautakunta asetti kieltopäätöksensä tehosteeksi 5 000 euron suuruisen uhkasakon.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste SLTK 2014/1765 Verkkopankkitunnusten myöntäminen (PDF) [pdf, 112.9 kt]

Tulkkauspalvelu, 15.12.2014

Syrjintä, tulkkauspalvelu, kuntoutus, korjaavat toimenpiteet, oikeussuojan tarve

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2014/1523
Antopäivä: 15.12.2014

Vakituisesti Suomessa asuva maahanmuuttaja pyysi syrjintälautakuntaa kieltämään häneen tulkkauspalveluiden saamisessa kohdistuneen syrjinnän, koska hän ei ollut saanut hänelle myönnetyn kuntoutuksen toteuttamiseksi tarvittavaa tulkkausapua.

KELA oli ryhtynyt asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin niin, että hakijalle järjestetään kuntoutukseen tulkkaus ja hänen kuntoutuksensa voi toteutua.

Ottamatta kantaa syrjinnän käsillä oloon sekä ottaen huomioon KELA:n korjaavat toimenpiteet ja asian ollessa vielä kesken, syrjintälautakunta katsoi, ettei hakijalla ollut asiassa oikeussuojan tarvetta tällä hetkellä, eikä näin ollen ollut tarpeen antaa asiassa syrjintälautakunnan kieltopäätöstä.

Tapausseloste SLTK 2014/1523 Tulkkauspalvelu (PDF) [pdf, 62.5 kt]

Tilin avaaminen alaikäisille, 5.11.2014

Syrjintä, etninen tausta, syrjintäolettama, pankkipalvelu, tunnistautuminen

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2014/1457
Antopäivä: 5.11.2014

Hakija oli Suomessa asuva viron kansalainen, joka katsoi tulleensa syrjityksi pankkipalveluiden saamisessa, kun pankki ei ollut avannut hänen alaikäisille pojilleen tilejä ilman suomalaista tunnistusasiakirjaa.

Syrjintälautakunta piti selvitettynä, että pankki olisi hyväksynyt hakijan henkilöllisyyden selvittämiseen hänen virolaisen passinsa. Pankilla oli ollut velvollisuus selvittää hakijan lasten huoltajuus, koska hakija oli halunnut tehdä pankin kanssa sopimuksen alaikäisten lasten puolesta.

Syrjintälautakunta katsoi, ettei hakija ollut joutunut etnisen alkuperänsä johdosta epäedullisempaan asemaan kuin muut lastensa puolesta pankin kanssa sopimuksen tekevät huoltajat.

Syrjintälautakunta katsoi pankin kyenneen selvityksellään näyttämään, ettei pankin menettelyssä lasten huoltajuuden selvittämiseksi ole ollut kyse yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä kielletystä syrjinnästä.

Tapausseloste SLTK 2014/1457 Tilin avaaminen alaikäiselle (PDF) [pdf, 86.2 kt]

Bussiliikennepalvelun saaminen, 25.9.2014

Syrjintä, etninen tausta, syrjintäolettama, bussiliikennepalvelu, välitön syrjintä, välillinen syrjintä, henkilön matkustajaksi ottamatta jättäminen

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2014/658
Antopäivä: 25.9.2014

Maahanmuuttajataustainen A pyysi syrjintälautakuntaa kieltämään häneen bussiliikennepalveluiden saamisessa kohdistuneen syrjinnän ja asettamaan bussiliikenneyhtiölle uhkasakon, koska häntä ei ollut päästetty bussiin kuten muut asiakkaat.

Koska asiassa valtaväestöstä poikkeavaan etniseen ryhmään kuuluva henkilö oli jäänyt ilman kuljetuspalveluita, oli syrjintäolettama syntynyt ja todistustaakka kääntynyt vastaajana olevalle liikennepalveluyritykselle. Näin ollen asiassa kertyneen selvityksen perusteella oli arvioitava, oliko erilaisen kohtelun osoitettu johtuneen muusta syystä kuin hakijan etnisestä alkuperästä.

Bussiliikenneyhtiö ei pitänyt bussinkuljettajan menettelyä asianmukaisena, eikä kiistänyt menettelyn syrjineen hakijaa. Yhtiö ilmoitti, ettei se hyväksynyt asiassa ilmi tullutta kuljettajan menettelyä ja ryhtyi asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin asiasta tiedon saatuaan.

Bussiliikenneyhtiö ei ollut antanut ohjeita tai määräyksiä, jotka olisivat voineet johtaa bussinkuljettajan menettelemään tavalla, joka olisi hakijaa syrjivä, joten Syrjintälautakunta katsoi jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi menetellyt yhdenvertaisuuslain 6 §:n syrjintäkiellon vastaisesti.

Syrjintälautakunta katsoi asiassa selvitetyn, että syrjivälle menettelylle oli osoitettu muu syy kuin hakijan etninen tausta. Kaikki etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden huono kohtelu ei ole etnistä syrjintää. Tavanomaista huonompi kohtelu - josta nytkin oli kyse – voi johtua myös muusta syrjintäperusteesta. Vain nimenomaan etninen syrjintä kuuluu Syrjintälautakunnan toimivaltaan.

Syrjintälautakunta hylkäsi hakemuksen. (Äänestys 4 – 3)

Vähemmistö katsoi, ettei vastaaja ollut näyttänyt toteen väitettään, ettei hänen menettelynsä johtunut hakijan etnisestä alkuperästä, ja piti tämän perusteella selvitettynä bussinkuljettajan välittömästi syrjineen hakijaa evätessään tältä pääsyn joukkoliikennevälineeseen.

Esittelijä katsoi kyse olleen välillisestä syrjinnästä.

Tapausseloste SLTK 2014/658 Bussiliikennepalvelun saaminen (PDF) [pdf, 134.0 kt]

Pankkipalvelu, 17.6.2014

Syrjintä, etninen alkuperä, syrjintäolettama, välillinen syrjintä, pankkipalvelu, uhkasakko

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2014/746
Antopäivä: 17.6.2014

Vähemmistövaltuutettu pyysi Syrjintälautakuntaa tutkimaan oliko A:ta syrjitty pankkipalveluissa ja asettamaan uhkasakon S-Pankki Oy:lle, koska pankki ei ollut hyväksynyt A:n virolaista passia henkilöllisyyden osoittamiseksi.

Hakijan esittämän selvityksen mukaan A:lle ei ollut myönnetty verkkopankkitunnuksia, koska pankki ei ollut hyväksynyt hänen virolaista passiaan tunnistamisasiakirjaksi. Tällä perusteella syrjintälautakunta katsoi, että syrjintäolettama oli syntynyt.

Syrjintälautakunta totesi, ettei lainsäädännöstä tai muista virallisohjeista ollut aiheutunut estettä hakijan virolaisen passin hyväksymiselle henkilöllisyyden osoittavana henkilöllisyysasiakirjana.

Pankki ei ollut esittänyt, että sillä olisi ollut aihetta epäillä hakijan esittämän henkilöllisyysasiakirjan aitoutta.

Pankin menettely oli perustunut ohjeeseen, joka merkitsi etniseen alkuperään perustuvaa erottelua.

Pankin perustelu ulkomailta tulevien henkilöiden lähtökohtaisesta korkeamman rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä, joka oikeuttaisi vaatimaan EU/ETA –valtion kansalaiselta suomalaisen henkilötunnistusasiakirjan, oli lakiin perustumaton ja syrjivä.

Pankin tunnistusperiaatteissa oli ollut yleisenä lähtökohtana, että se oli hyväksynyt pankkitunnusten saamiseksi vain Suomen viranomaisen myöntämän passin tai henkilökortin.

Syrjintälautakunta katsoi pankin menettelyn olleen välillistä syrjintää.

Syrjintälautakunta katsoi pankin yleisten tunnistamisohjeiden olleen edelleen sillä tavoin tulkinnanvaraiset, että ne voivat johtaa välittömään tai välilliseen syrjintään.

Syrjintälautakunta asetti kieltopäätöksensä tehosteeksi 5 000 euron suuruisen uhkasakon.

(Ei lainvoimainen)

Tapausseloste SLTK 2014/746 Pankkipalvelu (PDF) [pdf, 115.2 kt]

Asunnon vuokraus romanitaustaiselle henkilölle, 27.2.2014

Syrjintä, etninen tausta, syrjintäolettama, asuminen, asunnon vuokraus, sijoitusasunto, taloyhtiö

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2013/2059
Antopäivä: 27.2.2014

Vähemmistövaltuutettu pyysi syrjintälautakuntaa tutkimaan onko yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä säädettyä syrjinnän kieltoa rikottu kun A oli jättänyt vuokraamatta asunnon B:lle hänen romanitaustastaan johtuen.

A oli tarjonnut omistamaansa asuntoa yleisölle vuokrattavaksi ja asunut asunnon vuokralle tarjoamisen aikaan ja asui edelleenkin toisessa omistamassaan asunnossa muualla. Syrjintälautakunta katsoi asunnon vuokrauksen tarkoituksena olleen tuoton saaminen sijoitukselle, ja että kyse oli ollut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetusta sijoitusasunnosta, jonka tarjoaminen yleisölle vuokrattavaksi kuuluu yhdenvertaisuuslain 2 §:n 2 momentin 4 kohdan soveltamisalaan.

Syrjintälautakunta katsoi A:n kieltäytyneen vuokraamasta yleisölle vuokralle tarjolla ollutta sijoitusasuntoa B:lle hänen romanitaustastaan johtuen, joten kyse oli ollut yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä kielletystä välittömästä syrjinnästä.

A:n menettely oli perustunut taloyhtiön hallituksen jäsenten ja isännöitsijän kielteiseen suhtautumiseen A:n asunnon vuokraamiseen romanitaustaiselle henkilölle. Mitään muodollista päätöstä taloyhtiön hallitus ei asiassa ollut tehnyt. Asiakirjoista ei ilmennyt, että A:n menettely olisi perustunut sellaiseen ohjeeseen, joka olisi häntä velvoittanut tai jonka olisi antanut taho, jolla olisi ollut toimivalta antaa sanotunlainen ohje. A oli asunnon vuokralle tarjoajana vastuussa toimistaan asiassa.

Syrjintälautakunta kielsi A:ta jatkamasta tai uusimasta yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaista etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste SLTK 2013/2059 Asunnonvuokraus romanitaustaiselle henkilölle (PDF) [pdf, 31.3 kt]

Luotonanto, 27.2.2014

Syrjintä, etninen tausta, syrjintäolettama, pankkipalvelu, luotonanto

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2013/904
Antopäivä: 27.2.2014

Hakijat olivat venäläistä alkuperää olevia Suomen kansalaisia. He katsoivat tulleensa syrjityksi pankkipalveluiden saamisessa, kun pankki ei myöntänyt heille rakennuslainaa, vaikka se mainosti nimenomaan rakennuslainoja ja kehotti mainoksissaan täyttämään lainahakemuksia rakennuslainan hakemiseksi.

Pankin vastauksesta ilmeni, että hakijoille oli tehty lainatarjous, jota he eivät olleet hyväksyneet. Myöhemmin hakijat olivat tehneet uuden lainahakemuksen, mutta pankin vallitseva toimintalinjaus lainojen myöntämisessä oli muuttunut. Sen mukaan pankki oli pidättäytynyt omakotitalojen rakennusprojekteista, koska pankki ei ollut halunnut lisätä omakotitalojen rakentamisen rahoittamista.

Syrjintälautakunta katsoi pankin menettelyn lainan myöntämisessä perustuneen hyväksyttäviin yleisiin riskinhallinnan periaatteisiin. Pankin yleisen toimintalinjan ei osoitettu kohdistuneen hakijoihin siten, että heitä olisi syrjitty heidän etnisen taustansa perusteella.

Lisänäyttönä syrjinnästä hakijat esittivät yritystilien avaamatta jättämisen. Sille pankki esitti hyväksyttävät perusteet ilmoittamalla hakijoille, ettei pankissa enää avattu yritystilejä yksinomaan myytäväksi tarjotuille yrityksille.

Tapausseloste SLTK 2013/904 Luotonanto (PDF) [pdf, 23.1 kt]

Luotonanto, 27.2.2014

Syrjintä, etninen tausta, syrjintäolettama, sopimusvapaus, pankkipalvelu, luotonanto

SYRJINTÄLAUTAKUNTA

Diaarinumero: 2013/1642
Antopäivä: 27.2.2014

Venäläistä alkuperää olevat Suomen kansalaiset A ja B olivat kahdesti pyytäneet luottoa pankilta, mutta pankki oli päättänyt pidättäytyä asiakassuhteesta hakijoiden kanssa, eikä ollut tarjonnut luottoa heille, vaikka heillä oli erinomaiset luottotiedot.

Syrjintälautakunta katsoi, ettei pankin vetoaminen sopimusvapauteen estänyt syrjintäolettaman syntymistä, koska sen perusteella ei synny oikeutta lain tai hyvän tavan vastaisiin oikeustoimiin.

Syrjintälautakunta katsoi pankin esittäneen asianmukaiset perusteet hakijoita koskeneisiin kielteisiin luottopäätöksiinsä. Pankin menettely lainan myöntämisessä oli perustunut hyväksyttäviin pankin noudattamiin luotonannon periaatteisiin. Pankin noudattamien luotonannon periaatteiden ei osoitettu kohdistuneen hakijoihin siten, että heitä olisi syrjitty heidän etnisen taustansa perusteella. Pankki rahoitti vain omaan toiminta-alueeseensa kuuluvia rakennushankkeita, joten kyse ei ollut vain hakijoihin sovellettavasta menettelystä.

Hakijoiden tunnistaminen pankissa oli perustunut Finanssialan keskusliiton voimassa oleviin ohjeisiin, eikä niissä tai hakijoiden tunnistamisessa ollut havaittavissa etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää.

Syrjintälautakunta hylkäsi hakemuksen.

Tapausseloste SLTK 2013/1642 Luotonanto (PDF) [pdf, 23.8 kt]