Tapausselosteet 2021
Tältä sivulta löytyy yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätösten tapausselosteita vuodelta 2021.
Sukupuolikiintiöt valintakokeessa
Yliopisto, valintakoe, sukupuolikiintiö, välitön syrjintä
YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 924/2020
Antopäivä: 20.12.2021
Tasa-arvovaltuutettu katsoi hakemuksessaan, että yliopiston valintakokeessa käyttämät sukupuolikiintiöt olivat tasa-arvolaissa kiellettyä sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Valintakokeen ensimmäisen vaiheen opiskelijavalinnassa käyttämät sukupuolikiintiöt johtivat siihen, että opiskelijavalinta ei ollut sukupuolineutraalia. Riippuen miesten ja naisten ryhmässä hakeneiden määrästä ja valintakokeen ensimmäisessä vaiheessa kummassakin ryhmässä saavutettujen pisteiden määrästä, valintakokeessa saatu valinnoissa jatkoon pääsemiseen oikeuttava alin hyväksyttävä pistemäärä muodostui erilaiseksi miesten ja naisten ryhmässä. Valintakokeen ensimmäisessä vaiheessa korkeammat opiskelupaikkaan oikeuttavat pisteet saanut hakija sivuutettiin kiintiön perusteella ja valintakokeen toiseen vaiheeseen valittiin vähemmän pisteitä saanut, eri sukupuolta oleva hakija. Näin ollen hakijan sukupuoli vaikutti opiskelupaikan saamiseen.
Yliopisto katsoi, että sukupuolikiintiöiden käyttämiselle oli osoitettu tasa-arvolain mukaiset hyväksyttävät perusteet. Yliopisto korosti valintakokeissa sovellettujen sukupuolikiintiöiden tasa-arvolain mukaista tarkoitusta ja koulutuspoliittisia tavoitteita yhdenvertaisuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että yliopiston menettely opiskelijavalinnassa asetti opiskelupaikkaa hakevan henkilön epäedulliseen asemaan välittömästi sukupuolen perusteella. Menettely oli ongelmallista myös sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolisten kannalta, koska tasa-arvolain mukaan syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella on kielletty.
Tasa-arvolain esitöiden mukaan valinnan koulutukseen tulee perustua yksilöllisiin, ei sukupuoleen liittyviin seikkoihin. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että erityistoimet tasa-arvon edistämiseksi eivät tarkoita sitä, että tiettyyn ammattiin tähtäävään koulutukseen olisi otettava yhtä monta miestä ja naista.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei yliopisto ollut kumonnut asiassa syntynyttä olettamaa välittömästä syrjinnästä valintakokeen ensimmäisen vaiheen opiskelijavalinnoissa ja kielsi yliopistoa jatkamasta opiskelijavalinnoissaan tasa-arvolaissa kiellettyä syrjivää menettelyään.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 924/2020 Sukupuolikiintiöt valintakokeessa (PDF) [pdf, 92.3 kt]
Vammaisen lapsen avustajan pääsy elokuvanäytökseen maksutta
Vammaisuus, lapsi, vammaiskortti, vertailukelpoinen tilanne, välitön syrjintä, läheissyrjintä, häirintä, elokuvanäytös
YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Kehitysvammainen hakija oli tapahtumahetkellä ollut 7-vuotias. Hän oli vieraillut huoltajansa kanssa vastaajayhtiön elokuvateatterissa. Hakijan huoltaja oli tiedustellut elokuvateatterivierailun yhteydessä vastaajalta, pääsisikö hän yhdessä hakijan kanssa tämän avustajana maksutta sisään.
Vastaaja ei ollut myöntänyt maksutonta sisäänpääsyä hakijan avustajalle, vaikka hakijalla oli ollut EU-vammaiskortti A-merkinnällä. Hakijat katsoivat, että avustajan olisi tulisi tässä tapauksessa saada maksuton sisäänpääsy elokuvateatteriin.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että EU-vammaiskortti ei velvoita palveluntarjoajaa myöntämään avustajalle ilmaista sisäänpääsyä, vaan elinkeinonharjoittaja voi päättää hinnoittelustaan itsenäisesti. Hinnoittelu ei kuitenkaan saa olla syrjivää.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaaja oli selvittänyt perustaneensa arvionsa hakijan vammaisuudesta lapsen ulkoiseen olemukseen ja tehneensä sen perusteella virheellisiä oletuksia hakijan vammaisuudesta ja avustajan tarpeesta.
Vastaajayritys oli ilmoittanut tarjonneensa vammaisille asiakkailleen avustajan maksuttoman sisäänpääsyn. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut esittänyt hyväksyttäviä perusteluja sille, miksi hakijan avustajalle ei ollut myönnetty maksutonta sisäänpääsyä vertailukelpoisessa tilanteessa, joten kyse oli ollut yhdenvertaisuuslain 8 ja 10 §:ssä kielletystä syrjinnästä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaaja oli esittänyt asiakaspalautteeseen sosiaalisessa mediassa vastatessaan asiakkaana olleen vammaisen lapsen huoltajaan kohdistuvia väitteitä väärinkäytöksestä sekä ”pummilla” elokuvateatteriin pyrkimisestä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että asiakaspalvelutilanteissa esiintyvät yleiset erimielisyydet tai muu yleinen vastakkainasettelu ei ole yhdenvertaisuuslain tarkoittamaa syrjintää, ellei asiakkaan kohtelu ole niin epäasiallista, että sitä voidaan pitää yhdenvertaisuuslain 14 §:n tarkoittamana häirintänä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan menettelyä vallinneissa olosuhteissa, ottaen erityisesti huomioon hakijoiden haavoittuva asema menettelyn kohdistuessa vammaiseen lapseen ja hänen huoltajaansa, voitiin objektiivisin perustein pitää henkilön ihmisarvoa loukkaavana. Lautakunta katsoi, että vastaaja oli hakijan vammaisuudesta johtuvasta syystä käyttäytymisellään luonut vammaisen lapsen huoltajaa kohtaan halventavan ja nöyryyttävän sekä häntä kohtaan uhkaavan, vihamielisen ja hyökkäävän ilmapiirin yhdenvertaisuuslain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Kyse oli siten ollut yhdenvertaisuuslain 8 §:n 2 momentissa ja 14 §:n 1 momentissa kielletystä häirinnästä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan syrjineen vammaista hakijaa ja tämän huoltajaa. Lautakunta kielsi vastaajaa uusimasta hakijoihin kohdistamaansa syrjivää menettelyä.
(Lainvoimainen)
Oman äidinkielen käyttö viranomaisessa
Syrjintäolettama, välitön syrjintä, äidinkieli, poliisiviranomainen, uhkasakko
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 1xxx/2021
Antopäivä: xx.xx.2021
Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyysi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa arvioimaan, onko poliisilaitos syrjinyt alaikäistä asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella. Asianomistaja oli siirretty selviämishoitoasemalta poliisin säilytyssuojaan ja hän oli ollut poliisilain perusteella kiinniotettuna. Asianomistaja oli tullessaan poliisiasemalle puhunut ruotsia sekä pyytänyt ruotsiksi palvelua vastaajalta. Hänen kanssaan oli keskusteltu useaan otteeseen suomeksi.
Asian arvioinnissa oli huomioitava, että asianomistajan mukaan hän ei muistanut kaikkea sitä, mitä tapahtumahetkellä oli keskusteltu. Lautakunta totesi asiakirjoista käyvän ilmi, että asianomistaja oli useamman kerran pyytänyt palvelua ruotsiksi ja lisäksi, ettei hän ollut saanut palvelua kokonaan ruotsiksi. Asiassa ei esitetty luotettavaa selvitystä siitä, että asianomistaja olisi suostunut siihen, että hänen kanssaan voidaan asioida suomeksi.
Vastaaja totesi, että kyseessä oli ollut inhimillinen väärinymmärrys koskien asianomistajan tarvetta vaihtaa kieltä. Vastaaja vetosi asianomistajan käyttäytymiseen päihtyneenä. Vastaaja ei ollut osannut reagoida asianomistajan pyyntöön saada keskustella ruotsiksi, koska asianomistaja ymmärsi ja puhui suomea hyvin. Vastaajan mukaan asianomistajan oli täytynyt ymmärtää kiinnioton perusteet ja poliisin menettely.
Lautakunta totesi, ettei asianomistajan käyttäytymisellä tilanteessa ollut syrjinnän ja kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta merkitystä. Käyttäytymisellä ei voitu perustella sitä, että hän ei saanut perustuslaissa taattua oikeutta saada asiansa käsiteltyä äidinkielellään. Lautakunta totesi, että syrjintää arvioitaessa oli merkitystä sillä, onko asianomistaja voinut käyttää yhdenvertaisesti omaa äidinkieltään. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, kuinka hyvin asianomistaja ymmärsi suomea ja oliko hänen oikeusturvansa muutoin vaarantunut kiinnioton aikana. Syrjinnästä voi olla kyse silloinkin, kun tekijä ei miellä menettelyään syrjiväksi.
Vastaajalla oli tiedossa asianomistajan äidinkieli ja pyyntö saada ruotsiksi palvelua. Pyyntöä ei kuitenkaan täysin toteutettu, vaikka ruotsin kielen taitoinen henkilö oli myös myöhemmin saatavilla. Vastaavasti suomenkielinen henkilö olisi saanut palvelua äidinkielellään koko ajan. Lautakunta katsoi, että asianomistaja oli joutunut huonompaan asemaan kielensä perusteella tilanteessa, jossa hänen perusoikeuksiaan oli muutenkin rajattu kiinnioton vuoksi ja hän olisi kaivannut tietoa omalla äidinkielellään.
Lautakunta totesi, että asiaa arvioitaessa oli huomioitava perustuslain ja kielilain vaatimukset koskien oman äidinkielen käyttöä, perustuslain 22 §:n mukainen julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä se, että vastaajan toiminnassa oli kyse julkisen vallan käytöstä. Lautakunta katsoi kokonaisuutena arvioiden, että vaikka asianomistaja oli osittain saanut palvelua ruotsiksi, ei hänen kielellisiä oikeuksiaan ollut enää myöhemmin toteutettu. Asianomistajan perustuslaissa taattua oikeutta käyttää omaa äidinkieltään oli rajoitettu.
Lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt objektiivisesti arvioiden olettama, että vastaaja oli kohdellut asianomistajaa tämän kieleen liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin sellaista henkilöä, joka oli käyttänyt äidinkielenään suomea ja voinut asioida suomeksi. Koska vastaajan menettely asianomistajan asiassa ei perustunut lakiin, menettelylle ei ollut yhdenvertaisuuslain oikeuttamisperustetta.
Lautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään ja asetti päätöksen tehosteeksi 5 000,- euron uhkasakon.
(Ei lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 1xxx/2021 Oman äidinkielen käyttö viranomaisessa (PDF) [pdf, 112.2 kB]
Sähkömopon lataaminen
Vammaisuus, välillinen syrjintä, kohtuullinen mukautus, sähkömopo
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 9xx/2021
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on vammainen henkilö, joka käyttää sähkömopoa liikkumisen apuvälineenä. Hakija asuu vastaajan vuokra-asunnossa. Hakija katsoi, että vastaaja syrjii häntä hänen vammaisuutensa perusteella, kun vastaaja peri häneltä kahdeksan euron vuokraa sähkömopon lataamisesta pyörävarastossa. Vastaaja maksoi hakijalle perityt kulut takaisin, eikä enää peri lataamisesta kuluja.
Ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen suuren jaoston päätös (antopäivä 15.4.2021, suuri jaosto, asia C-30/19, ECLI:EU:C:2021:269, tuomion 46 ja 47 kohta) yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että lautakunnan tuli tutkia hakemus, vaikka vastaaja maksoi takaisin hakijalle sähkömopon lataamisesta aiheutuneet kulut, eikä enää jatkossa peri lataamisesta kuluja.
Hakija tarvitsee sähkömopoa liikkumiseensa vammaisuutensa vuoksi. Hakija ei voi ladata sähkömopoaan asunnossaan, koska se ei mahdu hissiin. Hakija joutui maksamaan sähkömopon lataamisesta pyörävarastossa samalla tavalla kuin muut asukkaat maksoivat kulkuvälineidensä lataamisesta. Lisäksi kahdeksan euroa kuukaudessa oli yli todellisten kustannusten. Lautakunta katsoi, että vastaajan sähkömopon lataamista koskeva näennäisesti yhdenvertainen sääntö on yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla saattanut hakijan muita henkilöitä epäedullisempaan asemaan hänen vammaisuutensa perusteella.
Vastaajan oli syrjintäolettaman kumotakseen näytettävä, ettei sillä on ollut toiminnalleen hyväksyttävä tavoite. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vastaaja oli alun perin katsonut, että kyse on vain paikan vuokraamisesta. Vastaaja oli perinyt korvausta säilytyspaikasta ja sähköstä. Hakijan mukaan vastaaja oli katsonut, että kaikilta tulisi periä sama maksu, eikä yhtä asukasta voida kohdella eri tavalla. Vastaaja myöhemmin totesi, ettei vastaaja enää peri hakijan sähkökulkuneuvon latauspistepaikasta kahdeksan euron vuokraa ja palautti hakijalle vuokrauksen alusta lukien hakijan maksamat kulut.
Lautakunta totesi, ettei vastaaja ole vastauksessaan esittänyt hyväksyttävää tavoitetta toiminnalleen. Vastaaja ei siten kumonnut asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa. Lautakunta katsoi, että vastaaja on syrjinyt hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti vammaisuuden perusteella, kun vastaaja veloitti hakijaa sähkömopon lataamisesta saman verran kuin muita asiakkaita ja yli todellisten kustannusten. Lautakunta ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi asettaa kielto- tai velvoitepäätöstä, koska vastaaja oli toteuttanut kohtuulliset mukautukset.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 9xx/2021 Sähkömopon lataaminen (PDF) [pdf, 82.0 kt]
Postin pakettipalvelu
Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, posti, pakettiautomaatti
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on pyörätuolilla liikkuva henkilö ja on tilannut paketteja Postin palvelupisteelle. Hakija katsoi, että häntä on syrjitty hänen vammaisuutensa perusteella, kun hänen pakettinsa siirtyvät usein esteelliseen tilaan pakettiautomaattiin. Hakija ei saa pakettiautomaattien kaikista lokeroista pakettejaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella osa hakijan paketeista olivat riidattomasti siirtyneet esteellisissä tiloissa oleviin pakettiautomaatteihin.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että kaikille avoin pakettipalvelu voi hakijan väitteen mukaisesti tosiasiassa muodostua sellaiseksi, että vammaiset pyörätuolilla liikkuvat henkilöt eivät voi muiden kanssa yhdenvertaisesti käyttää palvelua. Asiassa oli siten arvioitava, olisiko kohtuullisen mukautuksen tekeminen vastaajalle kohtuullista. Lautakunta totesi, että vastaaja on iso toimija ja sillä on hyvä taloudellinen asema.
Vastaaja totesi, että se on toteuttanut kohtuullisia mukautuksia palvelemalla joustavasti toimipisteissä, muuttamalla automaattien toimintalogiikkaa ja luomalla mahdollisuuden ohjata paketteja vapaavalintaiseen noutopaikkaan. Paketteja voi myös pyytää ohjaamaan toiseen noutopisteeseen, mikäli paketti on ruuhkan vuoksi ohjautunut eri noutopisteeseen.
Lautakunta totesi, että yhdenvertainen palvelujen pariin pääseminen ei tarkoita sitä, että palveluntarjoajan tulisi tarjota palveluja täsmällisesti samanlaisissa olosuhteissa kaikille. Keskeistä oli, että vammaiset henkilöt voivat yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää avoimia yleisölle tarjottavia palveluja. Pelkästään se seikka, että osa pakettiautomaatin lokeroista on korkeammalla ja osa matalammalla, ei tee palvelusta syrjivää. Lisäksi pakettien siirtyminen johtui ruuhkasta, eikä se siten johtunut suoraan syrjivästä palvelusta.
Hakija ehdotti, että vastaaja alkaisi kerätä liikuntarajoitteisista henkilöistä tietoa ja pakettien ohjaus voisi perustua tähän tietoon. Vastaaja totesi, että pakettien ohjausjärjestelmän muutos aiheuttaisi suuret kustannukset ja ettei se voi toistaiseksi tietosuojasyistä kerätä tietoa asiakkaiden liikuntarajoitteista. Vastaaja oli toisaalta ryhtynyt selvittämään, olisiko tämä jatkossa mahdollista ja lisäksi käynnistänyt useita toimenpiteitä vammaisille henkilöille suunnatun pakettipalvelun parantamiseksi.
Lautakunta katsoi, että käsiteltävässä olevassa asiassa muutosta automaattiseen pakettien ohjausjärjestelmään ei voitu pitää hakijalle kohtuullisena mukautuksena. Hakijalla oli pakettiautomaattia käyttäessään mahdollisuus etukäteisesti tiedustella, missä luukussa hänen pakettinsa on, ja mikäli luukku on liian korkealla, paketin paikkaa voidaan Postin toimesta vaihtaa. Lisäksi hakijalla oli mahdollisuus saada paketti ohjattua toiseen toimipisteeseen, mikäli paketti on ohjautunut esteelliseen tilaan. Hakijalla oli siis mahdollisuus saada pakettinsa esteettömästi monin eri tavoin ajoittaisesta ruuhkatilanteesta huolimatta.
Lautakunta totesi, että palvelu oli järjestettävissä niin, että se on saavutettavissa myös pyörätuolin käyttäjälle, eikä vastaaja näin ollen ole laiminlyönyt kohtuullisten mukautusten tekemistä. Vastaaja kumosi syntyneen syrjintäolettaman ja näytti, ettei se kohdellut hakijaa hänen vammaisuutensa liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjintäkiellon vastaisesti. Lautakunta hylkäsi hakijan hakemuksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Postin pakettipalvelu (PDF) [pdf, 137.0 kt]
Esteettömän autopaikan järjestäminen
Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, autopaikka
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on henkilö, jolla on liikuntavamma. Hän pyysi vastaajia järjestämään hänelle esteettömän autopaikan asumassaan taloyhtiössä. Hakija pyysi, että hän voisi vaihtaa oman autopaikkansa viereistä autopaikkaa vuokraavan henkilön kanssa. Vastaajat eivät tähän suostuneet. Hakija vuokrasi ja maksoi kahta autopaikkaa, jotta hän pääsi esteettömästi liikkumaan autoonsa ja pois autostaan.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan mahdollisuuteen liikkua, käyttää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa vaikutti olennaisesti se, että hän joutui maksamaan kahdesta autopaikasta tai muutoin hänellä ei ollut esteetöntä autopaikkaa käytettävissä. Lautakunta katsoi, että hakijalla on ollut vammastaan johtuva tarve kohtuulliseen mukautukseen esteettömän autopaikan järjestämisessä. Asiassa oli arvioitava, olisiko mukautuksen tekeminen vastaajille kohtuullista ja olivatko vastaajat ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin kohtuullisen mukautuksen toteuttamiseksi.
Sekä vastaajat että hakija toivat esiin vaihtoehtoja siitä, miten esteetön autopaikka voitaisiin järjestää hakijalle. Hakija ja vastaajat olivat osin erimielisiä siitä, oliko autopaikan järjestämisen vaihtoehdoista neuvoteltu. Lautakunta katsoi, etteivät vastaajat olleet heinäkuun 2020 jälkeen kommunikoineet autopaikan järjestämisestä suoraan hakijan kanssa. Lautakunta totesi, että osa vastaajan esittämistä vaihtoehdoista lautakunnalle eivät olleet kohtuullisia, eikä olosuhteisiin soveltuvia yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla.
Asunto-osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaate ei estänyt kohtuullisten mukautusten tekemistä, koska mukautusten tarkoituksena on vammaisen henkilön mahdollisuus nauttia ja käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lautakunnan vireillä oleva käsittely ei myöskään estä kommunikoimasta hakijan kanssa asiasta ja tekemästä kohtuullista mukautusta hakijalle. Käytännössä hakija joutui vuokraamaan kahta autopaikkaa pidemmän aikaa, koska vastaajat eivät ryhtyneet toteuttamaan esittämiään ratkaisuvaihtoehtoja tai neuvotelleet asiasta suoraan hakijan kanssa. Kahden autopaikan vuokraamista ei voitu pitää kohtuullisena mukautuksena, koska saadun selvityksen perusteella asia olisi ratkaistavissa myös toisin. Asiassa ei esitetty, että mukautuksesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia vastaajille. Asiassa oli huomioitava, että asunto-osakeyhtiössä oli vapaana useita paikkoja ja esimerkiksi hakijan autopaikan viereistä autopaikkaa käytti henkilö, joka ei ole talon asukas.
Lautakunta katsoi, että vastaajat olivat evänneet hakijalta kohtuulliset mukautukset, kun vastaajat eivät riittävästi kommunikoineet hakijan kanssa esteettömän autopaikan järjestämisestä, eivätkä ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin kohtuullisen mukautuksen toteuttamiseksi, Vastaajat eivät varmistaneet hakijalle esteetöntä autopaikkaa hänen omassa asuintalossaan. Lautakunta katsoi vastaajien syrjineen hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti ja kielsi vastaajia jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Esteettömän autopaikan järjestäminen (PDF) [pdf, 138.1 kB]
Tulkkauspalvelussa apuvälineiden järjestäminen
Vammaisuus, tulkkauspalvelu, apuvälineet, syrjintäolettama, yhdenvertaisuuden edistäminen
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on kuulonäkövammainen henkilö. Hänelle on myönnetty Kansaneläkelaitoksen (jatkossa Kela) tulkkauspalvelupäätöksellä oikeus saada Kelan järjestämää tulkkauspalvelua. Hakija katsoi, että vastaaja syrji häntä hänen kuulonäkövammaisuutensa perusteella, kun Kela järjesti kuulovammaisille tarvittavat laitteet tulkkauksen seuraamiseen, mutta Kela ei järjestänyt laitteita kuulonäkövammaisille. Hakija vaati, että Kela tarjoaisi tarvittavat apuvälineet tulkkauspalvelulain ja Kelan palvelukuvauksen nojalla.
Kela katsoi, ettei sillä ole velvollisuutta järjestää henkilökohtaisia apuvälineitä tulkkauspalvelulain nojalla ja niiden järjestäminen ylittäisi Kelan toimivallan. Kyse oli lisäksi palveluntuottajien työvälineistä. Kela on tulkkauspalvelunsa hankinnassa edellyttänyt palvelukuvauksen mukaan, että palveluntuottaja vastaa kirjoitustulkkaukseen kuuluvista laitteista sekä niiden käytöstä ja huollosta aiheutuvista kustannuksista.
Kelan palvelukuvauksessa todettu koski yleisesti kirjoitustulkkausta, eikä vain tiettyä asiakasryhmää. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että palveluntuottajat ovat itse hankkineet työssään tarvitsemansa apuvälineet, ja kyse oli tulkkien työvälineistä. Kela ei määrännyt tai edellyttänyt, että palveluntuottajien tulee käyttää tiettyjä laitteita tiettyjen asiakasryhmien kanssa.
Käytännössä tämä johti siihen, että näkevä tulkkauspalvelun käyttäjä voi seurata tulkkausta tulkin työvälineeltä. Kuulonäkövammainen hakija taas joutui itse järjestämään tavan seurata kirjoitustulkkausta, esimerkiksi henkilökohtaisilla apuvälineiden avulla. Hakijaan tämä käytäntö vaikutti siten, että hän on seurannut kirjoitustulkkausta vanhoilla Kelan tarjoamilla apuvälineillä, joiden toimivuus on ollut vaihtelevaa. Asiassa ei voitu luotettavasti selvittää tulkkauspalvelun asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita eikä sitä, miten he seuraavat tulkkausta ja mikä taho heille on järjestänyt apuvälineet seurata tulkkausta. Lautakunta katsoi, ettei hakija ole Kelasta johtuvasta syystä joutunut eri asemaan kuin muut tulkkauspalvelun asiakkaat. Kyse ei siten ollut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetusta välillisestä tai välittömästä syrjinnästä.
Hakijan vaatimus järjestää tulkkauksen seuraamiseksi tarvittavat apuvälineet voitiin tulkita kohtuullista mukautusta koskevaksi pyynnöksi. Asiaa koskeva vakuutusoikeuden päätös huomioon ottaen mukautusta ei kuitenkaan voitu pitää Kelan näkökulmasta kohtuullisena. Hakija oli myös toisaalta saanut asiassa vastaajan palvelua, ja hänellä oli käytettävissään tarpeelliset apuvälineet tulkkauksen seuraamiseksi. Lautakunta katsoi, että objektiivisesti arvioiden asiassa ei ollut syytä olettaa, että Kela olisi kohdellut hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti tulkkauksen seuraamiseksi tarvittavien laitteiden järjestämisessä. Asiassa ei syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa.
Tulkkauspalvelun järjestämisessä oli kuitenkin kyse Kelan lakisääteisestä tehtävästä. Lisäksi Kelalla oli mahdollisuus vaikuttaa sekä palveluntuottajiin että hankinnan järjestelyihin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lautakunnan käsityksen mukaan vaikutti siltä, että Kela ei ole riittävällä tavalla ottanut huomioon kuulonäkövammaisia tulkkauspalvelun käyttäjiä apuvälineiden järjestämisessä eikä siten heidän syrjinnän vaarassa olevaa asemaansa.
Kelan selvityksistä ei käynyt ilmi, että Kela olisi arvioinut yhdenvertaisuuden edistämistä asiassa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta kiinnitti Kelan huomiota yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaiseen edistämisvelvoitteeseen ja kehotti sitä ryhtymään toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi tulkkauspalvelujen järjestämisessä koskien tulkkauksen seuraamiseen tarvittavia apuvälineitä.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Tulkkauspalvelussa apuvälineiden järjestäminen (PDF). [pdf, 140.4 kB]
Verkkokaupan saavutettavuus
Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, matkalippu, verkkokauppa, saavutettavuus, toimivalta
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 7xx/2019
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on kuulonäkövammainen henkilö. Hakijan mukaan hän ei enää voinut ostaa vastaajan verkkosivulta matkalippua, koska verkkosivu ei ollut hänelle saavutettavassa muodossa vastaajan uusittua verkkosivunsa. Vastaaja kertoi toteuttaneensa useita toimenpiteitä saavutettavuuden parantamiseksi hakijan hakemuksen tultua vireille ja, että lipun ostaminen on mahdollista myös muilla tavoilla.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että puutteellinen saavutettavuus voi tarkoittaa estettä päästä avoimiin palveluihin ja siten syrjintää riippumatta siitä, onko vastaajalla velvollisuutta noudattaa digipalvelulain saavutettavuusvaatimuksia. Näin ollen lautakunnan tuli arvioida hakemusta yhdenvertaisuuslain kannalta huomioiden hakijan yksilölliset olosuhteet.
Lautakunta totesi, että matkalippujen ostopalvelu on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Lipun ostaminen voidaan katsoa olevan olennainen osa vastaajan hakijalle tarjoamasta palvelusta.
Lautakunta katsoi, ettei asiassa voitu saada lopullista varmuutta hakijan tarvitseman saavutettavuuden täsmällisestä tasosta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakijan mahdollisuuteen käyttää vastaajan verkkosivua matkalipun ostamiseen oli ainakin osittain vaikuttanut hakijan käyttämä verkkoselain ja hänen käyttämänsä apuvälineet. Lautakunta katsoi Näkövammaisten liitto ry:n lausunto huomioiden, että kuulonäkövammaisilla on useita vaihtoehtoja käyttää verkkopankkia erilaisia verkkoselaimia ja apuvälineitä hyväksikäyttäen. Lautakunta katsoi olevan tavanomaista, että esimerkiksi verkkoselainta voi joutua vaihtamaan riippuen palvelusta ja palveluntarjoajasta, koska näissä käytetyt teknologiat poikkeavat toisistaan. Vastaajan kaikki asiakkaat joutuvat ajoittain mukautumaan uusiin eri tavoin toteutettuihin palveluihin ja tällöin asiakkaat voivat joutua vaihtamaan verkkoselainta tai opettelemaan uudenlaisia käyttöliittymiä. Hakijalla oli mahdollisuus vaihtaa selainta tai apuvälinettä. Asiassa ei esitetty, että vaihtaminen olisi kohtuutonta.
Lautakunta katsoi hakijan esittämän selvityksen perusteella, että hän ei voinut ostaa vastaajan verkkosivulta matkalippua itsenäisesti ajankohtana, jolloin hakija teki hakemuksen lautakunnalle. Lautakunta katsoi, että saatuaan tietää hakijan tarpeesta ja verkkosivun saavutettavuuspuutteista, vastaaja ryhtyi asiassa useisiin toimenpiteisiin ja siten kohtuullisiin mukautuksiin. Vastaaja lisäksi tarjosi hakijalle muita tapoja ostaa matkalippu. Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia ja hylkäsi hakemuksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Verkkokaupan saavutettavuus (PDF) [pdf, 137.2 kB]
Verkkokaupan saavutettavuus
Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, junalippu, verkkokauppa, saavutettavuus, toimivalta
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 7xx/2019
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on kuulonäkövammainen henkilö. Hakija katsoi, että häntä oli syrjitty, koska hän ei voinut enää ostaa vastaajan verkkosivulta junalippua, koska verkkosivu ei ollut hänelle saavutettavassa muodossa. Vastaaja totesi, että ongelma siitä, että vastaajan verkkosivu ei toimi ilman JavaScripti-ohjelmointikieltä, on yhtäläinen kaikille käyttäjille, eikä millään tavalla aseta näkövammaisia muita asiakkaita huonompaan asemaan. Vastaajan mukaan hakijalla oli ollut muita keinoja saada vastaajan palvelua. Vastaaja totesi, että sen verkkosivu täyttää nykyisin saavutettavuusvaatimukset.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi aluksi, että puutteellinen saavutettavuus voi tarkoittaa estettä päästä avoimiin palveluihin ja siten syrjintää riippumatta siitä, milloin digipalvelulain vaatimukset ovat kohdistuneet vastaajaan. Saavutettavuusvaatimusten noudattamatta jättäminen ei johda automaattisesti syrjintäolettamaan. Toisaalta syrjintä voi myös tulla kyseeseen, vaikka saavutettavuusvaatimuksia olisi noudatettu. Näin ollen lautakunnan tuli arvioida hakemusta yhdenvertaisuuslain kannalta huomioiden hakijan yksilölliset olosuhteet.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoi, ettei JavaScriptin käyttäminen asiassa estä saavutettavuutta, eikä aiheuta syrjintää. Saavutettavuus on mahdollista toteuttaa monia eri tekniikoita käyttäen.
Lautakunta katsoi, ettei asiassa voida saada lopullista varmuutta saavutettavuuden täsmällisestä tasosta hakijalle. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakijan mahdollisuuteen ostaa vastaajan verkkosivulta junalippu oli ainakin osittain vaikuttanut hakijan käyttämä verkkoselain ja apuvälineet. Lautakunta katsoi Näkövammaisten liitto ry:n lausunto huomioiden, että kuulonäkövammaisilla on useita vaihtoehtoja käyttää verkkosivuja erilaisia verkkoselaimia ja apuvälineitä hyväksikäyttäen. Lautakunta katsoi olevan tavanomaista, että esimerkiksi verkkoselainta voi joutua vaihtamaan riippuen palvelusta ja palveluntarjoajasta, koska näissä käytetyt teknologiat poikkeavat toisistaan. Vastaajan kaikki asiakkaat joutuvat ajoittain mukautumaan uusiin eri tavoin toteutettuihin palveluihin ja tällöin asiakkaat voivat joutua vaihtamaan verkkoselainta tai opettelemaan uudenlaisia käyttöliittymiä. Hakijalla oli mahdollisuus vaihtaa selainta tai apuvälinettä. Asiassa ei oltu esitetty, että vaihtaminen olisi kohtuutonta.
Aluehallintoviraston lausunnon perusteella vastaajan verkkosivun puutteet aiheuttivat osin haasteita kuulonäkövammaiselle käyttäjälle. Lautakunta katsoi, että lausunnon perusteella puutteet eivät kuitenkaan olleet sellaisia, ettei hakija saisi lainkaan vastaajan palvelua.
Vastaaja toi lisäksi esiin useamman eri tavan, jolla hakija saa ostettua vastaajalta junalipun. Lautakunta katsoi, että hakija ei ole estynyt käyttämästä vastaajan palvelua, eikä hakijalla siten ole ollut tarvetta mukautukselle palvelun saamista varten. Kokonaisuutena arvioiden lautakunta katsoi, ettei asiassa ole objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että vastaaja olisi kohdellut hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti epäämällä hakijalta kohtuulliset mukautukset. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Verkkokaupan saavutettavuus (PDF) [pdf, 149.3 kB]
Verkkopankin saavutettavuus
Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, verkkopankki, saavutettavuus, toimivalta
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 7xx/2019
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on kuulonäkövammainen henkilö. Hakija katsoi, että häntä on syrjitty, koska vastaajan verkkopankki ja -sivu eivät ole hänelle saavutettavia. Hakija vetosi osittain JavaScript-ohjelmointikielen käyttämiseen ja myös siihen, ettei hän pystyisi käyttämään verkkopankkia riippumatta verkkoselaimesta tai käytetyistä apuvälineistä. Vastaaja totesi, että verkkopankki on saavutettava ja JavaScriptin käyttö ei estä saavutettavuutta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi aluksi, että puutteellinen saavutettavuus voi tarkoittaa estettä päästä avoimiin palveluihin ja siten syrjintää riippumatta siitä, milloin digipalvelulain vaatimukset ovat kohdistuneet vastaajaan. Lautakunta totesi, ettei saavutettavuusvaatimusten noudattamatta jättäminen johda automaattisesti syrjintäolettamaan. Toisaalta syrjintä voi myös tulla kyseeseen, vaikka saavutettavuusvaatimuksia olisi noudatettu. Näin ollen lautakunnan tuli arvioida hakemusta yhdenvertaisuuslain kannalta huomioiden hakijan yksilölliset olosuhteet.
Lautakunta katsoi, ettei asiassa voida saada lopullista varmuutta saavutettavuuden täsmällisestä tasosta juuri hakijalle. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ainakin osittain hakijan mahdollisuuteen käyttää verkkopankkia esteettömästi on vaikuttanut hakijan käyttämä verkkoselain ja apuvälineet. Lautakunta katsoi Näkövammaisten liitto ry:n lausunto huomioiden, että kuulonäkövammaisilla on useita vaihtoehtoja käyttää verkkopankkia erilaisia verkkoselaimia ja apuvälineitä hyväksikäyttäen. Lautakunta katsoi olevan tavanomaista, että esimerkiksi verkkoselainta voi joutua vaihtamaan riippuen palvelusta ja palveluntarjoajasta, koska näissä käytetyt teknologiat poikkeavat toisistaan. Vastaajan kaikki asiakkaat joutuvat ajoittain mukautumaan uusiin eri tavoin toteutettuihin palveluihin. Tällöin asiakkaat voivat joutua vaihtamaan verkkoselainta tai opettelemaan uudenlaisia käyttöliittymiä.
Vastaajan verkkopankkipalvelun on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Lautakunta katsoi, että vastaaja oli voinut toteuttamiensa toimenpiteiden jälkeen luottaa verkkopankkinsa yleiseen saavutettavuuteen siten, että palvelu on yhdenvertaisesti saatavilla. Toisaalta aluehallintoviraston lausunnon mukaan verkkosivulla oli edelleen useita saavutettavuuspuutteita. Vastaaja ei arvioinut tai toteuttanut kohtuullisten mukautusten tekemistä juuri hakijalle. Lautakunta katsoi, että hakijalla oli siten ollut tarve kohtuulliseen mukautukseen palvelun saamista varten.
Asiassa oli arvioitava, olisiko mukautuksen tekeminen vastaajalle kohtuullista ja oliko vastaaja ryhtynyt asiassa riittäviin toimenpiteisiin kohtuullisen mukautuksen toteuttamiseksi hakijalle. Lautakunta totesi, että vastaaja on iso toimija ja sillä on hyvä taloudellinen asema mukautuksen toteuttamiseksi. Vastaajalla oli myös lakisääteinen velvollisuus järjestää hakijalle yhdenvertaisesti peruspankkipalvelut.
Lautakunta totesi, ettei yksinään digipalvelulain saavutettavuusvaatimusten täyttäminen kumoa asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, koska asiaa arvioidaan yhdenvertaisuuslain kohtuullisten mukautusten epäämisenä. Vastaaja oli tullut tietoiseksi hakijan tarpeesta kohtuulliselle mukautukselle viimeistään silloin, kun hakijan lautakunnalle tekemä hakemus tuli vastaajan tietoon. Vastaaja ei ryhtynyt tarkemmin kommunikoimaan hakijan kanssa mahdollisen mukautuksen tarpeesta ja toteuttamisesta. Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ryhtynyt asiassa riittäviin toimenpiteisiin kohtuullisen mukautuksen tarpeen selvittämiseksi ja toteuttamiseksi hakijalle.
Lautakunta katsoi, etteivät tarvittavat toimet saavutettavuuden parantamiseksi hakijalle olleet vastaajalle kohtuuttomia toteuttaa. Asiassa ei ollut syytä olettaa, että mukautuksesta aiheutuisi vastaajalle kohtuuttomia kustannuksia. Lisäksi tehdyt toimet voivat myös hyödyttää vastaajan muita asiakkaita. Asiassa oli myös otettava huomioon YK:n vammaisyleissopimuksen määräykset koskien digitaalisten palvelujen saavutettavuutta sekä velvollisuutta ryhtyä kommunikoimaan hakijan kanssa kohtuullisen mukautuksen tarpeesta.
Kokonaisuutena arvioiden lautakunta katsoi, että vastaaja oli evännyt hakijalta kohtuulliset mukautukset, kun vastaaja ei ollut ryhtynyt kommunikoimaan hakijan kanssa kohtuullisen mukautuksen tarpeesta ja siten varmistanut hakijalle keinoa käyttää verkkopankkia. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Verkkopankin saavutettavuus (PDF) [pdf, 158.0 kt]
Verkkopankin saavutettavuus
Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, verkkopankki, saavutettavuus, toimivalta
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 7xx/2019
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on kuulonäkövammainen henkilö. Hakija katsoi, että häntä on syrjitty, kun hän ei voinut käyttää vastaajan verkkopankkia itsenäisesti vuodesta 2016 alkaen, koska verkkopankki ei ollut hänelle saavutettavassa muodossa. Vastaajan näkemyksen mukaan joistakin saavutettavuushaasteista huolimatta palvelun käyttö ei kuitenkaan ole niin ongelmallista, että hakija olisi kyseisen palvelun ulkopuolella. Vastaaja ehdotti useita vaihtoehtoja, miten hakija voisi käyttää verkkopankkia.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi aluksi, että puutteellinen saavutettavuus voi tarkoittaa estettä päästä avoimiin palveluihin ja olla siten syrjintää riippumatta siitä, milloin digipalvelulain vaatimukset ovat kohdistuneet vastaajaan. Lautakunta totesi, ettei saavutettavuusvaatimusten noudattamatta jättäminen johda automaattisesti syrjintäolettamaan. Toisaalta syrjintä voi myös tulla kyseeseen, vaikka saavutettavuusvaatimuksia olisi noudatettu. Näin ollen lautakunnan tuli arvioida hakemusta yhdenvertaisuuslain kannalta huomioiden hakijan yksilölliset olosuhteet.
Lautakunta katsoi, ettei asiassa voitu saada lopullista varmuutta saavutettavuuden täsmällisestä tasosta hakijalle vuodesta 2016 alkaen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ainakin osittain hakijan mahdollisuuteen käyttää verkkopankkia esteettömästi vaikutti hakijan käyttämä verkkoselain ja apuvälineet. Lautakunta katsoi Näkövammaisten liitto ry:n lausunto huomioiden, että kuulonäkövammaisilla on useita vaihtoehtoja käyttää verkkopankkia erilaisia verkkoselaimia ja apuvälineitä hyväksikäyttäen. Lautakunta katsoi olevan tavanomaista, että esimerkiksi verkkoselainta voi joutua vaihtamaan riippuen palvelusta ja palveluntarjoajasta, koska näissä käytetyt teknologiat poikkeavat toisistaan. Vastaajan kaikki asiakkaat joutuvat ajoittain mukautumaan uusiin eri tavoin toteutettuihin palveluihin. Tällöin asiakkaat voivat joutua vaihtamaan verkkoselainta tai opettelemaan uudenlaisia käyttöliittymiä.
Toisaalta hakija oli yhteydessä vastaajaan verkkopankin saavutettavuuden parantamiseksi hänelle jo vuonna 2016 ja teki tällöin myös hakemuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle. Asia päättyi tuolloin sovintoon, jonka sisältönä oli vastaajan mukaan, että pankki kehittää mobiilipankkiaan ja verkkopankkiaan siten, että ne olisivat esteettömiä ja saavutettavia näkö- ja kuulovammaisille toisen vuosineljänneksen loppuun mennessä vuonna 2018. Tämä ei kuitenkaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella toteutunut.
Vastaajan verkkopankkipalvelun on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Lautakunta katsoi, että hakijalla on ollut tarve kohtuulliseen mukautukseen palvelun saamista varten. Asiassa oli arvioitava, olisiko mukautuksen tekeminen vastaajalle kohtuullista ja oliko vastaaja ryhtynyt asiassa riittäviin toimenpiteisiin kohtuullisen mukautuksen toteuttamiseksi hakijalle. Lautakunta totesi, että vastaaja on iso toimija ja sillä oli hyvä taloudellinen asema mukautuksen toteuttamiseksi. Vastaajalla oli myös lakisääteinen velvollisuus järjestää hakijalle yhdenvertaisesti peruspankkipalvelut.
Vastaaja ei ollut ryhtynyt selvittämään, miksi hakija ei ollut voinut käyttää palvelua, tai ryhtynyt tarkemmin kommunikoimaan hakijan kanssa asiasta taikka varmistanut hakijalle keinoa käyttää verkkopankkia itsenäisesti. Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut ryhtynyt asiassa riittäviin toimenpiteisiin tai selvittänyt hakijalle soveltuvaa ja tarpeellista kohtuullista mukautusta.
Vastaaja ei esittänyt tarkkaa selvitystä siitä, minkälaisia toimenpiteitä tarvittaisiin, jotta verkkopankki olisi hakijalle saavutettava. Lautakunta katsoi, etteivät tarvittavat toimet saavutettavuuden parantamiseksi hakijalle olleet kohtuuttomia vastaajalle toteuttaa. Asiassa ei ollut syytä olettaa, että mukautuksesta aiheutuisi vastaajalle kohtuuttomia kustannuksia. Lisäksi tehdyt toimet voivat myös hyödyttää vastaajan muita asiakkaita.
Asiassa oli myös otettava huomioon YK:n vammaisyleissopimuksen määräykset koskien digitaalisten palvelujen saavutettavuutta sekä velvollisuutta ryhtyä kommunikoimaan hakijan kanssa kohtuullisen mukautuksen tarpeesta. Lautakunta lisäksi totesi, ettei vammaisella henkilöllä ole velvollisuutta, eikä oikeutta itse määrittää, miten kohtuullinen mukautus toteutetaan.
Kokonaisuutena arvioiden lautakunta katsoi, että vastaaja oli evännyt hakijalta kohtuulliset mukautukset, kun vastaaja ei ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin kohtuullisen mukautuksen toteuttamiseksi ja siten varmistanut hakijalle keinoa käyttää verkkopankkia useampaan vuoteen. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Verkkopankin saavutettavuus (PDF) [pdf, 185.4 kB]
Yli 40-vuotiaiden ensiasunnonostajien varainsiirtovero
Varainsiirtovero, ensiasunto, ikäraja, lainsäätäjän harkintavalta, hyväksyttävä tavoite, oikeasuhtaisuus
YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 7xx/2019
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakijat katsoivat joutuneensa syrjivän erilaisen kohtelun kohteeksi iän perusteella, koska ensiasunnon varainsiirtoverosta vapautettuja ovat vain alle 40 -vuotiaat, eivätkä yli 40 -vuotiaat ensiasunon hankkijat saa vastaavaa vapautusta, vaikka heidän tulonsa olisivat pienet.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että 18 vuotta täyttäneiden, mutta alle 40-vuotiaiden ensiasunnon ostajien vapauttamisesta varainsiirtoverosta on säädetty lailla, ja että sille esitetty tavoite nuorten ensiasunnon hankkimisen tukemisesta on yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävä. Ottaen huomioon, että yhdenvertaisuusperiaatteesta ei voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta piti keinoja tavoitteen saavuttamiseksi tässä yhteydessä oikeasuhtaisina.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa syntynyt syrjintäolettamaa ja hylkäsi hakemuksen.
(Lainvoimainen)
Covid19-tartuntataudin ohjeistus
Ikä, Covid19-tartuntatauti, ohjeistus, painava yleinen etu
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on yli 70-vuotias henkilö. Hakija katsoi, että häntä on syrjitty hänen ikänsä perusteella, kun sosiaali- ja terveysministeriö antoi ohjeistuksen siitä, että yli 70-vuotiaiden tulisi Covid19-tartuntataudin vuoksi pysyä erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi, ettei kyse ole ollut syrjinnästä, vaan ohjeistus on ollut välttämätön suojelemaan riskiryhmiin kuuluvien ihmisten henkeä ja terveyttä, joille tauti voi käytettävissä olevien tietojen perusteella olla hyvin vakava.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriön antama toimintaohje yli 70-vuotiaille ei perustunut tiettyyn laissa säädettyyn velvoitteeseen, eikä se siten ole ollut luonteeltaan oikeudellisesti velvoittava. Oikeusvaltiossa ministeriöillä tai valtioneuvostolla ei ole toimivaltaa antaa kansalaisille velvoittavia määräyksiä ilman selkeää lakiperustetta. Annettua ohjetta ei myöskään oltu kirjoitettu kokonaisuutena arvioiden velvoittavaan muotoon, vaan kyseessä oli suositus. Lautakunta totesi, että ymmärrettävästi ohjeesta oli voinut saada myös väärinkäsityksen. Tästä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö ei antanut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua syrjivää ohjetta. Lautakunta katsoi lisäksi, että sosiaali- ja terveysministeriöllä oli asiassa antamilleen ohjeistuksille painava yleisen edun mukainen tavoite, eli yleisvaarallisen tartuntataudin torjunta ja siltä väestön terveyden ja ihmisten elämän suojeleminen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei ole objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että hakijaa olisi kohdeltu hänen ikänsä perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti. Lautakunta hylkäsi hakemuksen ja vaatimuksen uhkasakon asettamisesta päätöksen tehosteeksi.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Covid-19-tartuntataudin ohjeistus (PDF) [pdf, 116.1 kB]
Vastatoimien kielto Kelan toiminnassa
Vastatoimien kielto, syrjintäolettama
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija tiedusteli fysioterapiapaikkaa palveluntuottajalta, joka toimi Kansaneläkelaitoksen (jatkossa Kela) kuntoutuspalveluntuottajana. Hakija oli toiminut puolisonsa oikeusavustajana yhdenvertaisuutta koskevassa asiassa, jossa vastaajana oli ollut kyseinen palveluntuottaja.
Palveluntuottaja tiedusteli Kelalta, voiko palveluntuottaja kieltäytyä ottamasta hakijaa asiakkaaksi ilman sopimussakon uhkaa tai muuta mahdollista seuraamusta, koska palveluntuottajan näkemyksen mukaan edellytykset hyvälle ja luotettavalle terapiasuhteelle ovat hakijan kanssa lähtökohtaisesti hatarat. Kela vastasi palveluntuottajalle, ettei se tällaisessa tilanteessa vaadi, että hakija otetaan asiakkaaksi.
Hakija katsoi, että Kela on rikkonut yhdenvertaisuuslain vastatoimien kieltoa, kun Kela totesi palveluntuottajalle, ettei hakijaa tarvitse ottaa asiakkaaksi.
Kela totesi, ettei se ole ollut tietoinen, että kyseessä on ollut yhdenvertaisuusasioihin liittyvä asia, eikä asiayhteydestä voinut tätä päätellä. Kela ei antanut vastaustaan palveluntuottajalle yhdenvertaisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun seikkaan perustuen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija on yhdenvertaisuuslain esitöissä tarkoitetulla tavalla toiminut puolisonsa oikeusavustajana syrjintää koskevassa asiassa, jolloin häntä ei saa kohdella epäsuotuisasti tai kielteisiä seurauksia aiheuttavalla tavalla tämän syyn vuoksi.
Lautakunta katsoi, ettei objektiivisesti arvioiden ole aihetta olettaa, että Kelan vastaus palveluntuottajalle olisi perustunut siihen, että hakija on osallistunut yhdenvertaisuusasian selvittämiseen. Palveluntuottajan lähettämässä tiedustelussa Kelalle ei mainittu yhdenvertaisuusasioita, vaan viitattu yleisesti kanteisiin ja selvityspyyntöihin. Kelalla ei myöskään ollut valtuuksia päättää, kenet palveluntuottaja ottaa asiakkaakseen. Palveluntuottaja oli vastuutahona tehnyt päätöksen asiassa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa ole objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että vastaaja olisi rikkonut yhdenvertaisuuslain 16 §:n vastatoimien kieltoa hakijan kohdalla. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Vastatoimien kielto Kelan toiminnassa (PDF) [pdf, 109.2 kB]
Vastatoimien kielto
Vastatoimet, terveyspalvelu, asiakkuus
YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija katsoi, että häntä ei ollut otettu asiakkaaksi ja häneen oli kohdistettu yhdenvertaisuuslain 16 §:n tarkoittamia vastatoimia, koska hän oli toiminut puolisonsa avustajana hakemusasiassa, jossa hakijan puoliso oli tehnyt hakemuksen koskien väitettä vastaajan syrjinnästä terveydentilan perusteella.
Hakija vaati, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta toteaa, että vastaaja oli toiminut yhdenvertaisuuslain vastatoimien kiellon vastaisesti.
Vastaaja kiisti rikkoneensa vastatoimien kieltoa. Kieltäytyminen asiakkaaksi ottamiseksi oli johtunut hakija henkilökohtaisesta kielteisestä suhteesta vastaajan hallintoon, mikä ei ollut mahdollistanut pienessä noin 10 henkeä työllistävässä yrityksessä kuntoutuksen edellyttämää luottamuksellista suhdetta. Kieltäytyminen ei ollut johtunut siitä, että hakija oli toiminut puolisonsa asiamiehenä.
Asiassa saadun selvityksen mukaan hakija oli toiminut puolisonsa oikeusavustajana yhdenvertaisuutta koskevassa asiassa, jossa vastaaja oli ollut vastaajana. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija oli yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla toiminut puolisonsa oikeusavustajana syrjintää koskevassa asiassa, jolloin häntä ei saa kohdella epäsuotuisasti tai hänelle kielteisiä seurauksia aiheuttavalla tavalla tämän syyn vuoksi.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että asiassa saadun selvityksen perusteella toiminnassa, jonka vastaaja oli kokenut kielteiseksi ja uhkailuksi, oli ollut kyse yhdenvertaisuuslain oikeuksiin ja velvollisuuksiin vetoamisesta. Vastaajan kielteisen päätöksen taustalla oli näin ollen ollut hakijan aikaisempi yhdenvertaisuuslain oikeuksiin ja velvollisuuksiin vetoaminen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli toiminut yhdenvertaisuuslain 16 §:n vastatoimien kiellon vastaisesti, kun se oli kieltäytynyt ottamasta hakijaa asiakkaaksi. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.
Kumottu hallinto-oikeuden 28.11.2023 lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä.
Hallinto-oikeuden päätös lisätään myöhemmin.
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Vastatoimien kielto (PDF) [pdf, 37.6 kB]
Erityisuimakortti
Erityisuimakortti, terveydentila, vertailukelpoinen tilanne, välitön syrjintä
YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
X:n kaupunki myönsi alennukseen oikeuttavia erityisuimakortteja rintasyöpäpotilaille, mutta ei muunlaisesta syövästä toipuville.
Hakija oli sairastunut syöpään, minkä seurauksena hän oli kärsinyt alaraajaturvotuksesta. Hän katsoi, että häntä oli syrjitty välittömästi terveydentilan perusteella, kun hänelle ei ollut myönnetty erityisuimakorttia, koska hänet oli asetettu perusteetta eri asemaan suhteessa rintasyöpäleikattuihin tilanteessa, jossa hänelle olisi ollut erityisuimakortista samanlainen lääketieteellinen hyöty kuin rintasyöpäleikatuille.
Hakijan toimittamien asiantuntijalausuntojen mukaan rintasyöpäpotilaiden ja alaraajaturvotuksesta kärsivien potilaiden tilanne on analoginen ja nimenomaan alaraajaturvotuspotilaat hyötyvät erityisesti vesiliikunnasta.
Hakija vaati, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta kieltää X:n kaupunkia jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyä, joka syrjii hakijaa hänen sairautensa perusteella rajaamalla hakijan erityisuimakorttietuuden ulkopuolelle ja, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta asettaa kieltopäätöksen tehosteeksi uhkasakon.
Vastaaja kiisti syrjineensä hakijaa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, etteivät vastaajan esittämät työryhmäkäytännöt ja aikataulut olleet yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja oikeuttamisperusteita.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kun hakijalla on sairauden seurauksena samankaltaisia raajojen liikkuvuusrajoitteita kuin rintasyöpäleikatuilla, hänen tilanteensa on yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla vertailukelpoinen suhteessa rintasyöpäleikattuihin.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt hakijaa hänen terveydentilansa perusteella yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kun se ei myöntänyt hakijalle erityisuimakorttia ja kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta asetti kieltopäätöksen tehosteeksi 10 000 euron uhkasakon.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Erityisuimakortti (PDF) [pdf, 95.5 kB]
Facebook-ryhmään pääsy
Mielipide, välitön syrjintä, yhdistys, Facebook-ryhmä, ennakollinen este
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija katsoi, että häntä oli syrjitty hänen mielipiteidensä perusteella, kun häntä ei hyväksytty X yhdistyksen Facebook-ryhmään jäseneksi, vaikka hän oli yhdistyksen jäsen. Hakijalla ja vastaajalla oli eriäviä näkemyksiä erään järven hoitamisesta sekä yhdistyksen toiminnasta.
Yhdistys totesi, että hakija oli pitkään toiminut yhdistyksen tavoitteiden ja päätösten vastaisesti ja oli kannustanut laittomina pidettäviin tekoihin. Yhdistys viittasi hakijan käytökseen yhdistyksen kokouksissa sekä siihen, että hakija oli tehnyt useita valituksia. Yhdistys halusi Facebook-ryhmän, joka houkuttelisi uusia jäseniä ja jossa ei riidellä tai loukata muita.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan esittämät mielipiteet olivat vaikuttaneet vastaajan päätökseen olla hyväksymättä häntä yhdistyksen Facebook-ryhmän jäseneksi. Asiassa ei ollut väitetty, että hakijan mielipiteet ja toiminta yhdistyksessä kajoaisivat toisten perus- ja ihmisoikeuksiin tai yllyttäisivät epäkunnioitukseen tai vihaan tavalla, joka estäisi hakijaa saamasta yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaista suojaa mielipiteeseen perustuvalta syrjinnältä. Lautakunta katsoi, että hakijaa on kohdeltu epäsuotuisammin kuin muita yhdistyksen ja Facebook-ryhmän jäseniä hänen mielipiteensä perusteella.
Lautakunta piti yhdenvertaisuuslain mukaisena hyväksyttävänä tavoitteena yhdistyksen ilmoittamaa tavoitetta Facebook-ryhmästä, jossa ei loukata muita, riidellä tai kannusteta laittomiin tekoihin. Hakijalla oli kuitenkin perustuslaissa taattu sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ottaen huomioon hakijan mielipiteiden sisältö, lautakunta katsoi, ettei päätös olla hyväksymättä hakijaa Facebook-ryhmän jäseneksi ollut oikeasuhtainen.
Lautakunta katsoi, ettei vastaajan keino hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi ollut oikeasuhtainen myöskään sen vuoksi, että hakija ei ollut ollut lainkaan Facebook-ryhmän jäsenenä. Yhdistys ei siten voinut tietää, miten hakija käyttäytyy ryhmässä tai mitä mielipiteitä hän ryhmässä esittää. Yhdistyksellä oli mahdollisuus myöhemmin poistaa sääntöjen vastaiset viestit Facebook-sivuiltaan ja sääntöjä rikkova henkilö ryhmästä.
Lautakunta katsoi lisäksi, ettei riittävänä syynä olla hyväksymättä hakijaa jäseneksi yhdistyksen Facebook-ryhmään voitu pitää sitä, että hakija oli mahdollisesti joskus kannustanut vastaajan näkemyksen mukaan laittomiin tekoihin. Asian arvioinnissa ei ollut myöskään merkitystä sillä, että hakija oli riitauttanut asioita ja vastustanut yhdistyksen tavoitteita ja päätöksiä. Lautakunta totesi, että hakijalla oli ollut oikeusturvansa varmistamiseksi oikeus hakea muutosta ja myös saattaa asioita viranomaisten ja muiden tahojen käsiteltäväksi.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt hakijaa hänen mielipiteensä perusteella yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kun se ei hyväksynyt hakijaa jäseneksi yhdistyksen Facebook-ryhmään. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Facebook-ryhmään pääsy (PDF) [pdf, 138.8 kB]
Sprinklerijärjestelmän kustannusten korvaaminen
Vammaisuus, sprinklerijärjestelmä, syrjintäolettaman syntyminen, kohtuulliset mukautukset, toimivalta
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakijat asuvat kaupungin vammaispalvelujen asumisyksikössä ja heidän asuntoihinsa rakennettiin sprinklerijärjestelmä. Asukkaat maksoivat sprinklerijärjestelmän kustannukset. Hakijat katsoivat, että heitä on syrjitty sprinklerijärjestelmän kustannusten korvaamisessa, kun vastaaja ei korvannut sprinklerijärjestelmän kustannuksia hakijoille kokonaisuudessaan. Lisäksi hakijat katsoivat, että heitä syrjittiin, koska he maksoivat korkeampaa vuokraa kuin muut asukkaat.
Vastaaja korvasi sprinklerijärjestelmän kustannuksia asukkaille 840 euroa. Vastaajan mukaan kustannusten korvaaminen vammaispalveluasetuksen mukaisina muutostöinä ei ollut mahdollista, koska niitä oli haettava kuuden kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä. Hakijat eivät olleet hakeneet vammaispalveluasetuksen mukaista kustannusten korvaamista muutostöinä, eivätkä he hakeneet muutosta vastaajan 9.8.2018 antamaan päätökseen kustannusten korvaamisesta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että sprinklerijärjestelmän rakentamisesta ja erilliskorvauksesta päättäminen sekä sprinklerijärjestelmän kustannuksista kertominen asukkaille tapahtuivat ennen nykyisen yhdenvertaisuuslain voimaantuloa 1.1.2015. Niiden tutkiminen ei siten kuulu lautakunnan toimivaltaan.
Lautakunta katsoi, että hakijoiden tilanne ei ole vertailukelpoinen muihin talon asukkaisiin, koska muilla asukkailla ei ole ollut tarvetta vammaispalveluihin, eikä heille ole rakennettu asuntoihinsa sprinklerijärjestelmää. Lautakunta katsoi, ettei hakijoiden maksamaa korkeampaa vuokraa siten voida verrata muiden asukkaiden vuokraan, koska hakijoiden asuntojen turvallisuustasoa on parannettu. Lautakunta totesi, ettei ole objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että vastaaja olisi kohdellut hakijoita syrjinnän kiellon vastaisesti sprinklerijärjestelmän kustannusten korvaamisen osalta. Lautakunta totesi vielä, että vastaaja oli päättänyt kohtuullisena mukautuksena hyvittää hakijoille sprinklerijärjestelmän kustannuksista 840 euroa. Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut evännyt hakijoilta kohtuullisia mukautuksia ja hylkäsi hakemuksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Sprinklerijärjestelmän kustannusten korvaaminen (PDF) [pdf, 136.0 kB]
Asuintalon sisäänkäynti
Vammaisuus, asuintalon sisäänkäynti, välillinen syrjintä, asunto-osakeyhtiö, esteettömyys, paloturvallisuus, julkisivukuva
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi hakemuksessaan, että asianomistajaa oli syrjitty hänen vammaisuutensa perusteella, kun asunto-osakeyhtiö ei ollut antanut asianomistajalle lupaa asennuttaa luiskaa ja ovenavauslaitetta asuintalon ulko-oveen. Esteetön sisäänkäynti oli asianomistajalle olennainen ja tarpeellinen jokapäiväisen kulkemisen kannalta. Sekä kaupungin vammaispalvelutoimisto että tilapalvelu olivat katsoneet parhaaksi ratkaisuksi asentaa luiska ja ovenavauslaite asuintalon etuoveen. Hakijalla ei ollut esteetöntä kulkua ulos asuintalostaan toisin kuin muilla talon asukkailla. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli näennäisesti yhdenvertaisella päätöksellään saattanut asianomistajan muita epäedullisempaan asemaan vammaisuuden perusteella.
Vastaaja perusteli muutostöiden kieltoa vedoten taloyhtiön päätökseen säilyttää rakennuksen julkisivukuvan alkuperäisenä. Se vetosi asukkaiden paloturvallisuuteen, pääoven ahtauteen ja ulko-oven kautta tapahtuvaan sairauskuljetukseen ja muuttoliikenteeseen sekä muiden asukkaiden kulkemisen vaikeutumiseen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että rakennuksen julkisivu olisi viranomaismääräyksistä tai lainsäädännöstä johtuen tullut säilyttää ennallaan. Kaupungin tilapalvelu ja vammaispalvelutoimisto olivat lisäksi käyneet varmistamassa, että luiskan ja ovenavauslaitteen asentaminen asuintalon ulko-oveen onnistuisi ongelmitta, eikä esimerkiksi pääovi ollut siihen liian ahdas siten, että muuttoliikenne, sairaankuljetus tai muiden asukkaiden kulkeminen olisi tämän johdosta vaarantunut. Paloturvallisuuden varmistamista voitiin pitää hyväksyttävänä tavoitteena, mutta asiassa ei ollut esitetty riittävää selvitystä siitä, miten muiden asukkaiden paloturvallisuus vaarantuisi. Sen sijaan asianomistajan paloturvallisuus oli vaarantunut, kun hänellä ei ole ollut esteetöntä kulkua pääovesta.
Lautakunta totesi, että vastaajan menettelyn vuoksi asianomistajalla ei ole esteetöntä sisäänkäyntiä omaan asuintaloonsa. Tämä vaikutti merkittävästi asianomistajan oikeuteen asua ja elää yhdenvertaisesti muiden kanssa. Asianomistajan pyyntöä ei voitu pitää kohtuuttomana. Asian arvioinnissa oli myös huomioitava, että kaupunki oli sitoutunut korvaamaan luiskan ja ovenavauslaitteen kohtuulliset asennus-, huolto-, korjaus-, siirto- ja purkukustannukset. Asiassa ei ollut aihetta olettaa, että luiskan ja ovenavauslaitteen asentamisesta aiheutuisi merkittävää haittaa muiden asukkaiden kulkemiselle, sairaankuljetukselle tai muuttoliikenteelle. Lisäksi luiskan ja ovenavauslaitteen asentaminen voisi hyödyttää muita talon asukkaita ja parantaa heidän esteetöntä kulkuaan.
Paloturvallisuuteen liittyvää tavoitteen saavuttamiseksi käytettyjä keinoja ei pidetty asianmukaisina eikä tarpeellisina yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lautakunta katsoi vastaajan välillisesti syrjineen asianomistajaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti ja kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta asianomistajaan kohdistuvaa syrjintää. Lautakunta asetti kieltopäätöksensä tehosteeksi 10 000 euron uhkasakon.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Asuintalon sisäänkäynti (PDF) [pdf, 148.1 kB]
Yleisötilaisuus
Yleisötilaisuus, esteellisyys, pyörätuoli, tilavaraus, selonottovelvollisuus
YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 8xx/2020
Antopäivä: xx.xx.2021
Vammansa takia liikkumiseensa pyörätuolia käyttävä hakija katsoi tulleensa syrjityksi, kun vastaajan järjestämä yleisötilaisuus oli järjestetty esteellisissä tiloissa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija ei ollut mennyt tapahtumapaikalle. Hakija oli kuitenkin ennen tilaisuutta selvittänyt tilan esteettömyyttä tilaisuuden järjestäjältä. Tässä yhteydessä hakijalle oli selvinnyt, ettei asiassa ollut etukäteen mahdollista varmistua siitä, että tila olisi hakijalle esteetön siten, että hän pääsisi osallistumaan tilaisuuteen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan selvitystoimenpiteet ja hänen niihin saamansa vastaus olivat uskottavasti muodostaneet hakijalle syyn olla menemättä tapahtumapaikalle ja hän oli näin ollen voinut henkilökohtaisesti olla esteellisen tapahtuman aiheuttaman välillisen syrjinnän kohteena.
Kaupungin rakennusvalvontapalveluiden lausunnon mukaan ravintolan tilat eivät täyttäneet voimassa olevia esteettömyysmääräyksiä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että tilaisuus ja siihen osallistuminen ovat avoimeen yhteiskunnalliseen kulttuurielämään osallistumista, johon yhdenvertaista osallistumista YK:n vammaisyleissopimus turvaa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on ratkaisuissaan katsonut, että yleisölle avoimeksi tarkoitetun tapahtuman järjestäjän on lähtökohtaisesti etukäteisesti varmistuttava siitä, että tapahtumaan on esteetön pääsy.
Vastaaja oli vedonnut olleensa siinä käsityksessä, että tila oli ollut esteetön. Lautakunta totesi, että tilaisuuden järjestäjätahona toimineen vastaajan edustaja ei ollut ainakaan kaikilta osin etukäteisesti varmistunut tilan esteettömyydestä. Myös vastaaja oli todennut, ettei tilan esteettömyys ollut sellaisella tasolla, että hakija olisi voinut luottaa sen olevan hänelle riittävä, sekä ilmoittanut pidättäytyvänsä vastaisuudessa tilaisuuksien järjestämisestä kyseisessä tilassa, elleivät sen esteettömyystiedot ja -tilanne parane. Tilan esteettömyyden oli katsottava jääneen siten myös tilaisuuden järjestäjälle epäselväksi. Vastaajan menettelylle ei ollut selvitetty olleen hyväksyttävää tavoitetta. Lautakunta totesi, että hakijalle oli perustellusti voinut jäädä se käsitys, ettei tila ole siten esteetön, että hakija olisi voinut osallistua tapahtumaan hänelle turvallista esteetöntä kulkuväylää käyttäen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan välillisesti syrjineen hakijaa ja kielsi sitä uusimasta tai jatkamasta syrjintää.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Yleisötilaisuus (PDF) [pdf, 87.0 kt]
Asunto-osakeyhtiön remontti
Vammaisuus, sisäänkäynti, kohtuulliset mukautukset, asunto-osakeyhtiö, remontti, esteettömyys
YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto
Diaarinumero: 6xxx/2019
Antopäivä: xx.xx.2021
Hakija on vammainen henkilö, joka käyttää liikkumisensa apuvälineenä välillä rollaattoria. Hakija katsoi, että häntä oli syrjitty hänen vammaisuutensa perusteella, kun hänen asuntonsa sisäänkäynti ei ollut hänelle esteetön, kun taloyhtiö ja isännöitsijä teettivät taloyhtiössä purkutyöt 24.8.2018 ja salaojatyöurakan 8.10.2018. Hakija toi vastaajille tietoon tarpeensa esteettömälle sisäänkäynnille 24.8.2018. Hakija loukkaantui useampaan otteeseen johtuen sisäänkäynnin puutteista.
Vastaajat totesivat, ettei niillä ole ollut tiedossa hakijan terveydentila, eikä heillä ollut oikeutta tai mahdollisuutta selvittää hakijan terveydentilaa taloyhtiön korjaushanketta toteuttaessaan. Vastaajien mukaan he olivat saaneet 8.10.2018 tiedon hakijan tarpeesta esteettömälle sisäänkäynnille. Vastaajat totesivat, että taloyhtiö ja sen urakoitsijat olivat tehneet voitavansa, kun liikkumista haittaavat puutteet oli huomattu.
Asiassa oli riidatonta, että hakijalla oli ollut tarve esteettömälle sisäänkäynnille. Hakija ja vastaajat olivat erimielisiä siitä, missä vaiheessa tieto hakijan tarpeesta esteettömälle sisäänkäynnille oli tullut vastaajien tietoon ja olivatko tehdyt toimet olleet riittävät. Lautakunta totesi, että vastaajien oli tullut varmistua siitä, että huoneistoon pääsy urakan aikana onnistuu turvallisesti myös vammaisilta henkilöiltä. Lautakunta katsoi, että vastaajat olivat saaneet viimeistään 8.10.2018 aloitetun salaojaurakan aikaan tietää hakijan tarpeesta esteettömälle sisäänkäynnille. Toisaalta hakijalle oli jo 24.8.2018 remontin yhteydessä järjestetty trukkilava portaiden tilalle. Vastaajien oli siten täytynyt tietää hakijan tarpeesta. Trukkilavan käyttö oli kuitenkin ollut vaarallista.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaajille oli syntynyt velvollisuus kohtuulliseen mukautukseen, kun vastaajat ovat saaneet tietää hakijan tarpeesta esteettömälle sisäänkäynnille. Hakijan pyytämää esteetöntä sisäänkäyntiä voitiin pitää hakijalle olennaisena ja tarpeellisena toimenpiteenä. Lautakunta katsoi, että hakija ei ollut voinut remonttien aikana käyttää turvallisesti asuntonsa sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnille asetettu ramppi ja takaoven käyttö eivät olleet hakijalle turvallisia ja tarkoituksenmukaisia kohtuullisia mukautuksia. Asiassa oli myös otettava huomioon, että kunnan vammaispalvelu oli myöhemmin rakennuttanut hakijalle esteettömän sisäänkäynnin.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaajien toteuttamat toimenpiteet eivät olleet yhdenvertaisuuslain esitöissä tarkoitetulla tavalla hakijalle asianmukaisia. Asiassa ei esitetty selvitystä siitä, että vastaajille olisi aiheutunut kohtuuttomia kustannuksia kohtuullisen mukautuksen järjestämisestä hakijalle. Lautakunta myös katsoi, että vastaajien olisi tullut ryhtyä kommunikoimaan hakijan kanssa ja aktiivisemmin selvittää kohtuullisen mukautuksen tarvetta. Lautakunta katsoi, että hakijan tarvitsema mukautus, kuten turvallisen kulkemisen mahdollistava ramppi, olisi ollut kohtuullinen ottaen huomioon vastaajien koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus. Vastaajien tekemät toimenpiteet eivät olleet olosuhteisiin nähden soveltuvat ja asianmukaiset. Lautakunta katsoi vastaajien evänneen hakijalta kohtuulliset mukautukset ja näin syrjineet hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 6xxx/2019 Asunto-osakeyhtiön remontti (PDF) [pdf, 151.5 kB]
Julkaistu 26.2.2024