Tapausselosteet 2024
Uskontoon tai vakaumukseen perustuva syrjintä koulun tilaisuuden järjestämisessä
Uskonto, vakaumus, koulu, välitön syrjintä, yhdenvertaisuuden edistäminen
Diaarinumero: YVTLTK XX/2023
Antopäivä: XX.10.2024
Koulussa oli koulupäivän aikana keväällä 2023 järjestetty kaikille koulun oppilaille lähetystyöntekijänä ja hengellisen musiikin esittäjänä tunnetun esiintyjän konsertti. Koulun rehtori oli konsertin sisällöstä saamiensa tietojen perusteella olettanut konsertin olevan kaikille oppilaille sopiva näiden uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta. Vasta konsertin aikana oli selvinnyt, että konsertti oli hengellisen musiikin konsertti. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta piti riidattomana, että konsertti oli lopulta ollut kristinuskon harjoittamiseksi katsottava tilaisuus.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että järjestämällä tunnustuksellisen tilaisuuden ja olemalla järjestämättä sille sitä vastaava vaihtoehtoista toimintaa koulu oli käytännössä kohdellut hakijaa uskonnon tai vakaumuksen perusteella epäsuotuisammin kuin niitä oppilaita, joiden uskonnon mukainen tilaisuus oli ollut. Lautakunta katsoi asiassa syntyneen olettama hakijaan hänen uskontonsa tai vakaumuksensa vuoksi kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä.
Vastaaja esitti, että se ei ollut tarkoittanut järjestää minkään uskonnon harjoittamiseksi katsottavaa tilaisuutta, vaan tarkoituksena oli ollut järjestää kaikille soveltuva tilaisuus. Lautakunta totesi. ettei vastaaja siten myöskään esittänyt, että sen menettely olisi perustunut lakiin tai että menettelylle olisi ollut jokin hyväksyttävä tavoite. Lautakunta katsoi, että vastaajan menettelyssä on näin ollen ollut kyse hakijaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä, ja kielsi vastaajaa uusimasta syrjintää. Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1500,- euron hyvityksen. Lautakunta katsoi lisäksi koulun laiminlyöneen velvollisuutensa edistää oppilaiden yhdenvertaisuutta uskontoon tai vakaumukseen katsomatta, kun se ei ollut varmistunut riittävästi tilaisuuden yleishumanistisesta ja siten kaikille soveltuvasta sisällöstä.
Kaupunki oli syksyllä 2023 järjestänyt hakijan koululla konsertin, jollainen on pidetty kaikille kaupungin 1.–6. luokan oppilaille. Hakijan koululla oli esiintynyt useampaa soitinta yhtäaikaisesti soittava ja laulava esiintyjä, jonka nimi oli mainittu konserttia koskevassa tiedotteessa. Hakijan esittämän tiedon mukaan esiintyjä olisi tunnettu kristillisen musiikin esittäjänä, mutta esiintyjän taustasta ei ollut esitetty muuta selvitystä. Konserttikeskus ry:n viestintäpäällikön huoltajalle lähettämän viestin perusteella esiintyjä teki itse ja esitti lasten ja nuorten elämästä kappaleita, jotka eivät olleet luonteeltaan hengellisiä ja jollaisista myös koulukonsertti oli koostunut. Lautakunta katsoi, ettei syrjintäolettamaa syntynyt, ja että vastaajan viestintää konsertista oli pidettävä riittävänä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden kannalta.
Seurakunnan kuoro oli esiintynyt vuonna 2024 koululla, ja tässä yhteydessä oli esitelty seurakunnan kuorotoimintaa. Esiintyminen oli järjestetty koulupäivän aikana kaikille koulun 3.–6. luokkien oppilaille. Esiintymistä koskevasta tiedotteesta ei käynyt ilmi, että tilaisuuteen osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista muille kuin niille, joiden koulupäivä oli päättynyt ennen tilaisuutta. Lautakunta totesi, että seurakunnan toiminnan mainostaminen kaikille yhteisessä tilaisuudessa etenkin siitä etukäteen oppilaiden huoltajille tiedottamatta oli omiaan asettamaan oppilaat uskonnon tai vakaumuksen perusteella keskenään eriarvoiseen asemaan, eikä se ainakaan edistänyt oppilaiden yhdenvertaisuutta uskontoon tai vakaumukseen katsomatta.
Lautakunta katsoi koulun laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta siltä osin kuin se oli jättänyt tilaisuutta koskevassa tiedotteessaan mainitsematta, että kyse oli seurakunnan kuorosta, ja kun kaikille yhteisessä tilaisuudessa oli mainostettu seurakunnan toimintaa. Näin oli arvioitava siitäkin huolimatta, että kuoron esiintyminen oli sinänsä ollut kaikille soveltuva. Lautakunta velvoitti hakijan koulun ryhtymään toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
(Ei lainvoimainen)
Tulkkauspalvelu ja apuvälineet
Vammaisuus, tulkkauspalvelu, apuvälineet, syrjintäolettama, lautakunnan toimivalta
Diaarinumero: YVTLTK XXXX/2023
Antopäivä: XX.XX.2024
Hakija on kuulonäkövammainen henkilö, jolle on myönnetty Kansaneläkelaitoksen (Kela) tulkkauspalvelupäätöksellä oikeus saada Kelan järjestämää tulkkauspalvelua. Hakija on vaatinut, että Kela järjestäisi hänelle tarvittavat välineet tulkkauksen seuraamiseen. Kela on hylännyt hakemukset, koska Kelan näkemyksen mukaan se ei ole tulkkauspalvelulain nojalla velvollinen järjestämään hakijalle hänen hakemiaan välineitä, vaan hyvinvointialue on toimivaltainen viranomainen asiassa. Näkemys perustuu vakuutusoikeuden ja sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisuihin. Ratkaisujen mukaan Kelalle ei kuulu tulkkauspalvelua tukevien ohjelmistojen ja laitteiden järjestäminen, vaan se on joko terveydenhuollon tai vammaispalveluiden tehtävä.
Hyvinvointialue on evännyt hakijalta vammaispalvelulain mukaisena päivittäistoimintojen välineenä ja laitteena Kelan kirjoitustulkkausta varten tarvittavia laitteita (kannettava tietokone, pistenäyttö ja ruudunlukuohjelma). Hyvinvointialue on antamallaan päätöksellä myöntänyt itseoikaisuna hakijalle kirjoitustulkkauksen seuraamiseen pistenäytön. Kannettavan tietokoneen ja ruudunlukuohjelman osalta hakemus on hylätty.
Hakija katsoi, että häntä syrjittiin, kun hyvinvointialue oli myöntänyt hänelle pistekirjoitusnäytön tulkkauksen seuraamiseen. Hakijan mukaan päätös asettaa hänet perusteettomasti eri asemaan kuulovammaisten kanssa, koska Kelan kuuluisi järjestää tulkkauksen seuraamiseen tarvittavat laitteet yhdenvertaisuuslain 15 §:n perusteella. Kela hoitaa kaikkien kirjoitustulkkausta käyttävien tarvitsemat tulkit, laitteet ja ohjelmat, joten hakijaa ei tulisi kohdella näkövammansa vuoksi eri tavoin.
Hyvinvointialueen mukaan Kelan päätökset ovat olleet perusteltuja ja hyvinvointialue on ollut asiassa toimivaltainen viranomainen. Hyvinvointialue on todennut, että asian käsittelyssä ja itseoikaisun tekemisessä on otettu huomioon asiakkaan etu tilanteessa, jossa hän ei ole saanut tarvitsemaansa apuvälinettä kirjoitustulkkauksen seuraamiseen muulta viranomaiselta. Vastaajan mukaan päätöstä ei ole korjattu hakijan vahingoksi, vaan päätös ja itseoikaisu on tehty hallintolain mukaan hakijan eduksi, kun hakijalle on myönnetty hänelle välttämätön, muun muassa kommunikointiin ja viestintään liittyvä laite. Lisäksi vastaaja on selvittänyt teknisiä seikkoja ja vaihtoehtoja ruudunlukuohjelman käyttöä varten. Hakija ei ole tuonut vastaajalle esille sellaisia erityistarpeita, että maksullinen ruudunlukuohjelma olisi välttämätön. Vastaaja on myös todennut tarvittaessa kustantavansa maksullisen ohjelmiston, mikäli hakija sitä tarvitsee.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei sen toimivaltaan kuulu ratkaista, minkä tahon pitäisi järjestää hakijalle tarvittavat välineet tulkkauksen seuraamiseen tai onko asia käsitelty hallintolain mukaisesti. Lautakunta tutki hakemuksen yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon kannalta. Lautakunta katsoi, ettei hakijan näkemys siitä, että laitteiden järjestäjä tulisi olla Kela, johda siihen, että vastaaja olisi syrjinyt häntä yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla. Edellytyksenä on, että vastaaja toimii yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla syrjintäkiellon vastaisesti.
Lautakunta katsoi, ettei asiassa objektiivisesti arvioiden ollut aihetta olettaa, että vastaaja olisi syrjinyt hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti, kun vastaaja on myöntänyt pistekirjoitusnäytön hakijalle. Lautakunta hylkäsi hakemuksen ja vaatimuksen asettaa uhkasakko päätöksen tehosteeksi.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK XXXX/2023 Tulkkauspalvelu ja apuvälineet (PDF) [pdf, 91.1 kt]
Vastatoimien kielto liiketoiminnassa
Vastatoimi, pääsykielto, liiketoiminta, sosiaalinen media, uhkasakko, hyvitys
Diaarinumero: YVTLTK XXXX/20XX
Antopäivä: XX.XX.2024
Hakija on esittänyt sosiaalisessa mediassa huomioita vastaajan tilojen ja niissä järjestettävien tilaisuuksien yhdenvertaisuudesta. Hakija on muun muassa kiinnittänyt huomiota vastaajan tilojen esteellisyyteen ja siihen, että yleisötilaisuuksien järjestäminen sellaisissa tiloissa on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää. Hakijan ollessa osallistumassa vastaajan tiloissa järjestettyyn tapahtumaan hänelle ilmoitettiin, ettei hän olisi tervetullut vastaajan tiloihin.
Vastaaja on todennut ilmoittaneensa, ettei hakija ole tervetullut sen tiloihin, sillä hakijan toiminta sosiaalisessa mediassa on haitannut vastaajan liiketoimintaa. Hakijan toiminta on johtanut esimerkiksi tilaisuuksien ja siten työntekijöiden työvuorojen peruuntumiseen sekä aiheuttanut vastaajalle kielteistä mainetta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi vastaajan kohdelleen hakijaa epäsuotuisasti sen vuoksi, että hakija oli vedonnut sosiaalisessa mediassa sekä yhdenvertaisuuslaissa säädettyihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, että ryhtynyt toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lautakunta katsoi, että vastaajan menettelyssä oli kysymys yhdenvertaisuuslain 16 §:ssä kielletystä vastatoimesta.
Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta vastatoimea ja asetti kiellon tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon. Lautakunta suositti lisäksi vastaajaa maksamaan hakijalle 2 000 euron hyvityksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK XXXX/20XX Vastatoimien kielto liiketoiminnassa (PDF) [pdf, 32.9 kt]
Tapahtumatilan esteellisyys
Tapahtumatilan esteellisyys, hyväksyttävä tavoite, välillinen syrjintä, hyvitys
Diaarinumero: YVTLTK XXXX/20XX
Antopäivä: XX.XX.2024
Pyörätuolilla liikkuva hakija oli ollut aikeissa osallistua vastaajan järjestämään, yleisölle avoimeen tapahtumaan. Hakija oli kuitenkin jättänyt osallistumatta tapahtumaan vastaajan ilmoitettua ennen tapahtumaa, että tapahtumatila on siten esteellinen, ettei sinne pääse pyörätuolilla. Hakija on katsonut vastaajan menettelyssä olleen kysymys häneen vammaisuuden perusteella kohdistuneesta syrjinnästä.
Vastaaja on todennut, ettei se ollut onnistunut löytämään taloudelliseen tilanteeseensa sopivaa esteetöntä tilaa. Tapahtuma päätettiin järjestää tilassa, jossa vastaaja koettiin arvokkaaksi yhteistyökumppaniksi ja jossa ymmärrettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille järjestettävän tapahtuman edellytykset.
Lautakunta totesi, että vastaajalla on vammaisyleissopimuksen mukaisesti ollut tapahtumaa järjestäessään velvollisuus varmistaa vammaisille henkilöille yhdenvertainen pääsy tapahtumaan, johon osallistumista oli pidettävä avoimeen yhteiskunnalliseen kulttuurielämään osallistumisena. Vaikka hakija ei ollut saapunut tapahtumapaikalle, oli hän voinut olla henkilökohtaisesti esteellisen tapahtuman aiheuttaman syrjinnän kohteena, koska hänellä oli vastaajan ilmoituksen perusteella ollut perusteltu syy olla menemättä paikalle. Lautakunta katsoi, että asiassa syntyi olettama hakijaan hänen vammaisuutensa perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä.
Vastaajan tavoitetta järjestää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille turvallinen tapahtuma voitiin lautakunnan näkemyksen mukaan pitää yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettuna hyväksyttävänä tavoitteena. Lautakunta kuitenkin totesi, että asiassa oli kysymys esteettömyyden ja saavutettavuuden takaamista koskevasta velvoitteesta, jonka laiminlyönnin syynä ei voi vedota velvoitteesta aiheutuviin kustannuksiin. Vastaaja ei ollut esittänyt, että sen saatavilla ei olisi ollut maksullisia esteettömiä tiloja tapahtuman järjestämiseen. Lautakunta katsoi, että tapahtuman järjestämistä pyörätuolia käyttävälle henkilölle esteellisessä tilassa pääasiassa tilan maksuttomuuden vuoksi ei voitu pitää asianmukaisena ja tarpeellisena keinona sinänsä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaaja ei siten ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja sen menettelyssä oli katsottava olleen kyse hakijaan hänen vammaisuutensa vuoksi kohdistuneesta välillisestä syrjinnästä.
Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 000 euron hyvityksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK XXXX/20XX Tapahtumatilan esteellisyys (PDF) [pdf, 92.0 kt]
Pyörätuolipaikka junassa
Junamatkustaminen, pyörätuolipaikka, matkustajaksi pääsy, välitön syrjintä, kohtuulliset mukautukset, hyvitys
Diaarinumero: YVTLTK XXXX/20XX
Antopäivä: XX.XX.2024
Pyörätuolilla liikkuvan hakijan on ollut määrä matkustaa paikkakuntien A, B ja C väli junalla. Hän ei ollut varannut matkalle pyörätuolipaikkaa, mitä vastaaja ei myöskään edellytä pyörätuolilla liikkuvalta matkustajalta. Matkan aikana kävi ilmi, että jälkimmäisen B–C-yhteyden kalustoon ei sisältynyt esteetöntä vaunua. Turvallisuussyihin vedoten hakijalle ilmoitettiin, ettei hän voisi matkustaa aikomallaan vuorolla paikkakunnalle C. Hakijalle varattiin paikka seuraavaan junaan, johon sisältyi palveluvaunu. Hakija pyysi lautakuntaa tutkimaan, oliko vastaaja syrjinyt häntä vammaisuuden perusteella yhteysvälin kalustosta päättäessään ja toisaalta estäessään hakijaa matkustamasta junayhteydellä, johon hän oli ostanut lipun.
Vastaaja esitti, että lähtökohtaisesti pyörätuolilla liikkuva matkustaja voi matkustaa myös vaunussa, jossa ei ole pyörätuolipaikkaa. Konduktööri voi kuitenkin EU:n rautatievastuuasetuksen nojalla kieltäytyä ottamasta toimintarajoitteista matkustajaa kyytiin, mikäli tällä ei ole saattajaa tai tämä ei ole kykenevä liikkumaan itsenäisesti ilman apuvälineitä. Hakijan tapauksessa konduktöörin päätös olla päästämättä hakijaa junaan oli perustunut turvallisuusmääräyksiin ja matkustajaturvallisuuteen.
Lautakunta jätti hakemuksen tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomana siltä osin kuin siinä oli kysymys kalustokokoonpanosta päättämisestä.
Hakijan menomatkaa koskevien tapahtumien osalta lautakunta katsoi asiassa syntyneen olettama siitä, että hakijaa oli syrjitty välittömästi hänen vammaisuutensa perusteella, kun häntä oli kielletty matkustamasta varaamallaan junayhteydellä.
Lautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut esittänyt laista johtuvaa oikeuttamisperustetta menettelylleen. Lautakunta arvioi asian vielä 11 §:n 2 momentin perusteella. Lautakunta katsoi, että matkustajaturvallisuuden varmistamista oli sinänsä pidettävä säännöksessä tarkoitettuna perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävänä tavoitteena. Ottaen huomioon esitetyn selvityksen lautakunta ei kuitenkaan pitänyt oikeasuhtaisena keinona sinänsä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi sitä, että hakijaa oli kielletty matkustamasta sellaisessa junassa, johon hänellä oli ollut lippu. Vastaaja ei siten ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja sen menettelyssä oli katsottava olleen kyse yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetusta välittömästä syrjinnästä.
Hakija oli lisäksi pyytänyt lautakuntaa tutkimaan, oliko vastaaja noudattanut sen velvollisuutta toteuttaa kohtuulliset mukautukset asianmukaisesti. Hakija oli matkustanut paluumatkan yöjunalla, jonka kalustoon ei kuulunut pyörätuolipaikan sisältävää vaunua. Vastaajan käytännön mukaisesti hakijan olisi tässä tilanteessa tullut saada kohtuullisena mukautuksena esteetön makuuhytti istumapaikan hinnalla. Vastaajan myyntijärjestelmän päivityksen vuoksi lippua ei kuitenkaan kyetty myymään hakijalle hänen soittaessaan esteettömän matkustamisen puhelinpalveluun. Ottaen erityisesti huomioon, että lippu mukautetulla hinnalla myytiin hakijalle lyhyehkön ajan kestäneen myyntijärjestelmän päivityksen päätyttyä, lautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia.
Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 000 euron hyvityksen. Vastaaja on maksanut suositetun hyvityksen hakijalle kokonaisuudessaan.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK XXXX/20XX Pyörätuolipaikka junassa (PDF) [pdf, 183.6 kt]
Turvakielto
Lapsen turvakielto, muu henkilöön liittyvä syy, OmaKanta-palvelussa asioiminen, syrjintäolettaman kumoaminen, velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta
Diaarinumero: YVTLTK XXXX/20XX
Antopäivä: XX.XX.2024
Hakijat eivät olleet voineet asioida lapsensa puolesta vastaajan järjestämässä OmaKanta-palvelussa lapselle talletetun turvakiellon vuoksi. Turvakieltoa oli haettu koko perheelle ulkoista uhkaa vastaan. Hakijat pyysivät lautakuntaa tutkimaan, oliko vastaajan menettelyssä kyse syrjinnästä.
Vastaaja esitti, että hakijoiden kohtelu oli perustunut vastaajan lakisääteiseen velvollisuuteen käyttää järjestämässään OmaKanta-palveluun kirjautumisessa Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämää tunnistuspalvelua, joka estää lapsen puolesta asioinnin silloin, kun lapselle on talletettu turvakielto. Palvelu ei saa tunnistuspalvelusta tietoa asioinnin estymisen syystä eikä tunnistuspalvelusta muutoinkaan ole saatavissa tietoa henkilölle talletetun turvakiellon perusteesta. OmaKanta-palveluun ei sen nykyisessä muodossa ole mahdollista rakentaa turvakiellon ohittavaa mekanismia. Asian ratkaiseminen edellyttäisi tunnistuspalvelun kehittämistä, mikä ei kuulu vastaajan lakisääteisiin tehtäviin.
Lautakunta katsoi, että henkilölle talletettua turvakieltoa voidaan pitää sellaisena yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuna muuna henkilöön liittyvänä syynä, jonka perusteella syrjintä on yhdenvertaisuuslain mukaan kielletty.
Lautakunta totesi, että esitetyn selvityksen perusteella hakijoiden asiointi lapsensa puolesta vastaajan järjestämässä OmaKanta-palvelussa oli estynyt sen vuoksi, että lapselle oli talletettu turvakielto. Asiassa syntyi olettama yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetusta hakijoihin heidän lapselleen talletetun turvakiellon perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä.
Lautakunta totesi vastaajan selvittäneen menettelynsä perustuneen lakiin yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Lautakunta katsoi, että turvakiellon alaisen tiedon välittämisen estämistä koskevaa tavoitetta on muutoinkin pidettävä hyväksyttävänä. Myös vastaajan toimivaltansa puitteissa käyttämiä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi oli pidettävä oikeasuhtaisina ottaen huomioon etenkin sen, että hakijoilla oli mahdollisuus asioida lapsensa puolesta muilla tavoin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa. Lautakunta katsoi vastaajan kumonneen asiassa syntyneen syrjintäolettaman.
Vastaaja oli esittänyt tuoneensa nyt kysymyksessä olevia seikkoja toimivaltaisten tahojen tietoon ja pyrkivänsä tekemään niin myös jatkossa. Lautakunta katsoi, ettei vastaajan voitu katsoa laiminlyöneen velvollisuuttaan edistää yhdenvertaisuutta. Lautakunta kuitenkin kehotti vastaajaa kiinnittämään huomion yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteeseen ja pyrkimään jatkossakin vallitsevan tilanteen korjaamiseen ja siten yhdenvertaisuuden edistämiseen toimivaltansa puitteissa.
(Ei lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK XXXX/20XX Turvakielto (PDF) [pdf, 112.2 kt]
Synnytyssairaalan esteellinen varustus
Vammaisuus, esteettömyys, välillinen syrjintä, terveyspalvelu, sairaala, hyvitys, yhdenvertaisuuden edistäminen
Diaarinumero: YVTLTK 14XX/20XX
Antopäivä: XX.XX.2024
Hakijat A ja B käyttävät vammaisuutensa johdosta pyörätuolia liikkumiseen. Hakijoiden lapsi oli syntynyt vastaajan sairaalassa, jossa hakijat ja heidän vastasyntynyt lapsensa olivat yöpyneet ja saaneet hoitoa. Hakijoiden mukaan he eivät olleet pystyneet aloittamaan vauvanhoitoa ja sen harjoittelua osastolla potilashuoneen vauvansängyn ja hoitopöydän esteellisyyden vuoksi. Hakijat olivat ennen synnytyskäyntiään käyneet tutustumassa sairaalatiloihin sekä huomauttaneet vastaajalle esteellisyydestä.
Asiassa oli riidatonta, että hakijat eivät pyörätuolin käyttäjinä olleet pystyneet itsenäisesti ja täysmääräisesti hoitamaan vastasyntynyttä lastaan vastaajan osastolla esteellisen varustelun johdosta.
Lautakunta katsoi, että mahdollisuutta käyttää potilashuoneen vauvansänkyä ja hoitopöytää voidaan pitää hakijoille olennaisena ja tarpeellisena osana vastaajan synnytykseen liittyvissä terveydenhuoltopalveluissa. Potilashuoneen varustelun esteellisyyttä pyörätuolia käyttäville hakijoille oli pidettävä yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla hakijoihin heidän vammaisuutensa perusteella kohdistuvaksi erityiseksi rajoitukseksi.
Lautakunta katsoi, että hakijat olivat vastaajan potilashuoneen varustelun esteellisyyden vuoksi joutuneet muita vastaavassa tilanteessa olevia epäedullisempaan asemaan vammaisuutensa perusteella. Lautakunta totesi, että vastaajalla oli viranomaisena ollut velvollisuus järjestää pyörätuolia käyttäville hakijoille palvelunsa esteettömästi jo ennen hakijoiden nimenomaista mainintaa esteellisyydestä. Lautakunta katsoi, että asiassa on syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.
Lautakunta katsoi, ettei asiassa saadusta selvityksestä ilmennyt yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettua hyväksyttävää tavoitteita sille, että potilashuoneen varustelut olivat olleet esteellisiä ja että havaittuja esteettömyyspuutteita ei ollut korjattu.
Lautakunta katsoi, että syrjintäolettama ei ollut kumoutunut ja että vastaaja oli syrjinyt hakijoita välillisesti heidän vammaisuutensa perusteella. Lautakunta kielsi vastaajaa uusimasta tai jatkamasta hakijoihin kohdistuvaa syrjintää.
Lautakunnan arvioitua, että asiassa oli kysymys välillisestä syrjinnästä, ei kohtuullisten mukautusten epäämistä ollut aiheellista tutkia erikseen.
Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan kummallekin hakijalle erikseen 2 500 euron hyvityksen.
Lautakunta katsoi vastaajan laiminlyöneen yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaisen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta sekä velvoitti vastaajan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi, jotta vammaiset henkilöt voivat käyttää vastaajan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja muiden kanssa yhdenvertaisesti niin, että se varmistaa palveluittensa tehokkaan ja yhdenvertaisen saavutettavuuden.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK 14XX/20XX Synnytyssairaalan esteellinen varustus (PDF) [pdf, 106.4 kt]
Kohtuulliset mukautukset museopalveluissa
Esteellisyys, kohtuullinen mukautus, yksityinen museo, hyvitys, hyvityksen kohtuullistaminen
Diaarinumero: YVTLTK 14XX/20XX ja 14XX/20XX
Antopäivä: XX.XX.2024
Liikuntarajoitteiset hakijat A ja B eivät päässeet yhdistyksen ylläpitämään kesäaikaan avoinna olevaan museoon, joka on vanha esteellinen rakennus. Hakijat olivat neuvotelleet asiamiehensä kautta vierailustaan museossa. Yhdistys oli päättänyt tutkia pyörätuoliluiskan rakentamista mutta luopui siitä, sillä laki ei siihen vastaajan mukaan velvoittanut.
Lautakunta totesi, että vastaaja on museopalveluita kesäaikaan tarjotessaan yhdenvertaisuuslain 4 §:n 4 momentin tarkoittama palvelujen tarjoaja, jolla siten lähtökohtaisesti on yhdenvertaisuuslain 15 §:n perusteella velvollisuus tehdä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada sen yleisesti tarjolla olevia museopalveluita.
Lautakunta katsoi, että hakijoilla oli ollut tarve kohtuullisille mukautuksille voidakseen nauttia vastaajan museopalveluista yhdenvertaisesti muiden kanssa. Asiassa oli syntynyt syrjintäolettama.
Lautakunta totesi, ettei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut selvää, olisiko esimerkiksi väliaikaisen pyörätuoliluiskan rakentaminen ollut tosiasiallisesti mahdollista ja siten asianmukainen mukautus kyseessä olevassa konkreettisessa tilanteessa.
Vastaajan mukaan hakijat eivät ole olleet henkilökohtaisesti yhteydessä vastaajaan, jolloin osapuolet olisivat yhdessä voineet miettiä ratkaisua, miten hakijat olisi voitu avustaa sisään museotiloihin. Lautakunta totesi, että vastaaja on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ainakin hakijoiden asiamiehen kautta saanut tiedon, että hakijat haluavat vierailla vastaajan ylläpitämässä museossa.
Lautakunta katsoi, että vastaaja ei ole esittänyt lautakunnalle, että se olisi ryhtynyt tai yrittänyt ryhtyä vuoropuheluun hakijoiden kanssa löytääkseen hakijoiden tarpeisiin soveltuvaa mukautusta, jotta hakijat olisivat voineet käyttää vastaajan museopalveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vastaajan olisi tullut oma-aloitteisesti pyrkiä toteuttamaan tarvittavat mukautukset kommunikoimalla hakijoiden kanssa joko suoraan tai heidän asiamiehensä kautta. Vastaajan olisi tullut ymmärtää, että kohtuullisten mukautukset olisi tehtävä, jotta poistetaan esteet hakijoiden oikeuksien käyttämisen tieltä.
Vuoropuheluun ryhtyminen sekä tarvittavien ja asianmukaisten mukautusten toteutusmahdollisuuksien selvittäminen ei olisi ollut kohtuutonta vastaajalle, vaikka se on pieni yhdistys, jonka toiminnan laajuus on pientä ja jolla on pienet taloudelliset resurssit.
Lautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt hakijoita yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti laiminlyömällä kohtuullisten mukautusten toteuttamista koskevan velvollisuuden ryhtyä vuoropuheluun hakijoiden kanssa mukautusten järjestämiseksi. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää.
Lautakunta suositteli vastaajaa maksamaan 200 euron hyvityksen hakijaa kohden.
(Lainvoimainen)
Ruotsinkielinen pelastusalan peruskoulutus
Pelastusalan peruskoulutus, ruotsinkielinen koulutus, alueellinen koulutus, majoitus- ja ruokailukustannukset, välitön syrjintä, positiivinen erityiskohtelu, velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta
Diaarinumero: YVTLTK/20/2023
Antopäivä: 22.5.2024
Sisäministeriö järjestää pelastustoimen ammatillista peruskoulutusta pääasiassa suomen kielellä Pelastusopistolla Kuopiossa, jossa opiskelijoille tarjotaan ilmainen majoittuminen ja ruokailu. Vastaavaa ruotsinkielistä koulutusta ei järjestetä säännöllisesti, vaan koulutustarpeen ja kysynnän mukaan. Ruotsinkielinen koulutus järjestettiin Vaasassa, jossa opiskelijoiden edellytettiin itse vastaavan majoitus- ja ruokailukustannuksistaan.
Sisäministeriö on esittänyt menettelynsä perustuneen Pelastusopistosta annetun lain 23 §:ään, jonka mukaan majoitus ainoastaan Pelastusopiston asuntolassa on maksutonta, kun taas alueellisilla kursseilla majoitus on omakustanteista. Sisäministeriö on viitannut kurssien järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä todennut, ettei sillä ole tiloja majoituksen järjestämiseen muualla kuin Pelastusopistolla eikä resursseja ulkopuolisen majoituksen korvaamiseen. Ruotsikielisen väestön kotiseudulla järjestetyllä kurssilla sisäministeriö on pyrkinyt lisäämään ruotsinkielisen väestön hakeutumista pelastajakoulutukseen sekä vastaamaan rannikkoalueen pelastajatarpeeseen. Menettelyssä on ennemminkin ollut kyse ruotsinkielisen väestön positiivisesta erityiskohtelusta.
Lautakunta totesi, että ruotsinkielistä väestöä asuu myös muualla kuin nyt kysymyksessä olevalla alueella, mutta koulutusta ei ole järjestetty muilla alueilla tai Pelastusopistolla Kuopiossa. Ottaen huomioon koulutukseen osallistumisesta ruotsinkielisille opiskelijoille aiheutuneet kustannukset, sisäministeriön menettely ei ollut ruotsinkielisen väestön positiivista erityiskohtelua.
Lautakunta katsoi, että asiassa syntyy olettama ruotsinkielisiin opiskelijoihin kielen perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä. Lautakunta katsoi, että Pelastusopistosta annetun lain 23 §:ää ei ole pidettävä riittävän tarkkarajaisena ja täsmällisenä siten, että ruotsinkielisten opiskelijoiden erilaista kohtelua voitaisiin perustella sen nojalla. Vastaajan ei katsottu esittäneen laista johtuvaa oikeuttamisperustetta menettelylleen. Lautakunta totesi, että tavoitetta lisätä ruotsinkielisen väestön hakeutumista pelastustoimen ammatilliseen peruskoulutukseen oli pidettävä sinänsä hyväksyttävänä. Tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot olivat kuitenkin asettaneet ruotsinkieliset opiskelijat taloudellisesti olennaisesti suomenkielisiä epäsuotuisampaan asemaan, minkä vuoksi keinoja ei voitu pitää oikeasuhtaisina.
Lautakunta katsoi, että sisäministeriö ei ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja että menettelyssä oli kysymys ruotsinkielisiin opiskelijoihin kielen perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä ja kielsi sisäministeriötä uusimasta syrjintää.
Lautakunta kiinnitti sisäministeriön huomiota sen yhdenvertaisuuslain 5 §:ään perustuvaan velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta toimenpitein, jotka eivät ole syrjiviä.
(Ei lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK/20/2023 Ruotsinkielinen pelastusalan peruskoulutus (PDF) [pdf, 113.3 kt]
Kielitaito ja vakuutuksen tarjoaminen
Kieli, välillinen syrjintä, vakuutustoiminta, hyvitys
Diaarinumero: YVTLTK/11/2023
Antopäivä: 6.5.2024
Vastaaja tarjoaa sairauskuluvakuutuksia lähtökohtaisesti yli kaksi vuotta Suomessa asuneille henkilöille, mutta yksittäistapauksessa sairauskuluvakuutusta voidaan tarjota myös lyhyemmän ajan Suomessa asuneelle. Alle kaksi vuotta Suomessa yhtäjaksoisesti asunut hakija oli yrittänyt hankkia sairauskuluvakuutuksen. Asiakaspalvelija oli todennut vakuutuksen saamisen edellyttävän kirjallisen kielitaidon lisäksi myös sujuvaa suomen tai ruotsin kielitaitoa, jota hakijalla ei ollut. Asiakaspalvelija oli kieltäytynyt tarjoamasta hakijalle vakuutusta.
Vastaaja esitti menettelyn johtuneen siitä, että asiakaspalvelijat olivat sekoittaneet kaksi ohjetta keskenään. Yhden ohjeen mukaisesti sairauskuluvakuutus myönnetään pääsääntöisesti Suomessa yli kaksi vuotta asuneelle henkilölle. Toisen ohjeen mukaan vastaajan on varmistuttava siitä, että henkilö ymmärtää vakuutuksesta saamansa tiedot, jotka vastaajalla on saatavilla suomeksi tai ruotsiksi, sekä esimerkiksi terveydentilaansa koskevat kysymykset.
Lautakunta katsoi, että vastaajan sisäisten ohjeiden soveltaminen oli saattanut hakijan epäedullisempaan asemaan kuin esimerkiksi Suomessa alle kaksi vuotta asuneet henkilöt, jotka kirjoitetun kielen ymmärtämisen lisäksi myös puhuivat suomea tai ruotsia. Asiassa syntyi olettama hakijaan kielen perusteella kohdistuneesta välillisestä syrjinnästä.
Lautakunta piti sinänsä hyväksyttävänä vastaajan tavoitetta varmistua vakuutusta koskevien tietojen ja henkilöä koskevien kysymysten ymmärtämisestä. Lautakunta kuitenkin katsoi, että suullisen kielitaidon edellyttämistä kirjallisen kielitaidon lisäksi ei ollut pidettävä asianmukaisena ja tarpeellisena keinona tavoitteen saavuttamiseksi. Siten vastaaja ei ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettaa, ja sen menettely oli välillistä kieleen perustuvaa syrjintää.
Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle määrältään kohtuullistetun 1 000 euron hyvityksen. Vastaaja on maksanut suositetun hyvityksen kokonaisuudessaan.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK/11/2023 Kielitaito ja vakuutuksen tarjoaminen (PDF) [pdf, 83.3 kt]
Asuinpaikan vaikutus rahapelien pelaamiseen
Rahapelipalvelut, asuinpaikka, Ahvenanmaa, Manner-Suomi, välitön syrjintä
Diaarinumero: YVTLTK 1425/2023
Antopäivä: 20.2.2024
Hakija katsoi tulleensa Suomen kansalaisena syrjityksi asuinpaikkansa perusteella, koska hän ei Ahvenanmaalla asuvana voinut pelata vastaajan rahapelejä Manner-Suomessa fyysisten kanavien kautta.
Asia ei siten koske internetin kautta pelattavia rahapelejä.
Vastaaja on tulkinnut arpajaislakia niin, että sen on pakollisen tunnistautumisen laajentamisen myötä varmistuttava asiakkaiden asumisesta Manner-Suomessa. Menettely perustuu näin ollen lainsäädännön vaatimuksiin, ja siinä otetaan huomioon arpajaislain alueellinen ulottuvuus sekä Suomen kansalaisten ja muiden henkilöiden yhdenvertainen kohtelu samankaltaisissa tapauksissa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan asuinpaikka on henkilöön liittyvä syy ja että se voidaan rinnastaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa nimenomaisesti mainittuihin kiellettyihin syrjintäperusteisiin.
Koska hakijalla ei Ahvenanmaalla asuvana ollut ollut mahdollisuutta käyttää vastaajan fyysisiä rahapelipalveluita Manner-Suomessa, lautakunta katsoi, että hakijaa oli kohdeltu Manner-Suomessa asuvia epäsuotuisammin epäämällä häneltä pääsy vastaajan yleisesti saatavilla oleviin palveluihin. Asiassa oli näin ollen syntynyt olettama välittömästä syrjinnästä.
Lautakunnan arvion mukaan arpajaislain säännökset eivät täytä yksiselitteisyyttä, täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevia vaatimuksia.
Lautakunta katsoi, että arpajaislain 14 §:n 1 momentissa asetettu tunnistautumisvaatimuksen tavoite ehkäistä ja vähentää rahapelaamisesta mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia varmistamalla pelaamiselle asetettujen rajoitusten toteutuminen voi sinänsä olla hyväksyttävä tavoite henkilöiden erilaiselle kohtelulle.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vaatimus, jonka mukaan hakijalla on oltava vakinainen asuinpaikka Manner-Suomessa käyttäessä vastaajan palveluja Manner-Suomessa, ei ollut asianmukainen eikä välttämätön arpajaisiin osallistumisesta aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Sama tavoite voidaan lautakunnan mukaan saavuttaa jollakin muulla, yhdenvertaisen kohtelun kanssa paremmin sopusoinnussa olevalla keinolla. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi eivät näin ollen olleet oikeasuhtaisia.
Lautakunta katsoi, että tarve kunnioittaa muun valtion tai alueen lainsäädännön alueellista soveltamisalaa voi sinänsä olla hyväksyttävä syy henkilöiden erilaiselle kohtelulle.
Lautakunta katsoi kuitenkin, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa hakija on yrittänyt käyttää rahapelipalveluja Manner-Suomessa, missä vastaajalla on yksinoikeus rahapelipalvelujen tarjoamiseen. Vastaaja ei ollut osoittanut, miten fyysisten rahapelipalvelujen tarjoaminen hakijalle muun muassa vastaajan palvelupisteissä, myymälöissä tai kioskeissa rikkoisi vaatimusta muun valtion tai alueen lainsäädännön alueellisen soveltamisalan kunnioittamisesta.
Lautakunta katsoi näin ollen, että hakijan erilainen kohtelu hänen asuinpaikkansa perusteella siltä osin kuin oli kyse fyysisten rahapelipalvelujen käyttämisestä Manner-Suomessa ei ollut asianmukaista eikä välttämätöntä edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Sama tavoite voidaan lautakunnan mukaan saavuttaa jollakin muulla, yhdenvertaisen kohtelun kanssa paremmin sopusoinnussa olevalla keinolla. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi eivät näin ollen olleet oikeasuhtaisia.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut kumonnut syrjintäolettamaa ja että vastaaja oli kohdellut hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn syrjintäkiellon vastaisesti. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää sekä määräsi vastaajan ryhtymään kohtuullisessa määräajassa toimenpiteisiin yhdenvertaisuuslaissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.
Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 500 euron hyvityksen.
(Äänestys 4–2)
(Ei lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 1425/2023 Asuinpaikan vaikutus rahapelien pelaamiseen (PDF) [pdf, 184.3 kt]
Tulkkauspalvelun puute
Vammaisuus, syrjintäolettaman syntyminen, välillinen syrjintä, kohtuulliset mukautukset
Diaarinumero: YVTLTK 13XX/20XX
Antopäivä: XX.XX.2024
Hakija on kuulovammainen ja viittomakielinen henkilö, jolle on myönnetty oikeus saada Kelan järjestämää tulkkauspalvelua. Hakija oli asiassa vastaajana olevan kaupungin vammaisneuvoston jäsen. Hän esitti vastaajalle pyynnön, että vastaaja tilaisi tulkkauksen etukäteen vammaisneuvoston tilaisuuksiin muun muassa siksi, että Kelan järjestämän tulkkauksen laatu ja saatavuus oli heikkoa ja epävarmaa.
Vastaaja päätti, että se järjestää tulkkauksen toissijaisesti sellaisessa tapauksessa, jossa tulkin järjestäminen vammaisneuvoston kokoukseen Kelan kautta on ylivoimaisen tai yllättävän esteen takia mahdotonta ja vastaajalla on tosiasiallinen mahdollisuus järjestää tulkkaus. Hakijan mukaan menettely ei toimi, sillä pääsääntöisesti Kela ilmoittaa vasta kokouspäivää edeltävänä päivänä tai kokouspäivänä, ovatko tulkit käytettävissä vai eivät, jolloin tulkkien järjestäminen vastaajan toimesta ei yleensä enää onnistu.
Tulkkauspalvelulaki on toissijainen eli sen mukaista palvelua järjestetään, jos henkilö ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla. Asiassa ei ilmennyt lainsäädäntöä, joka muodostaisi vastaajalle ensisijaisen velvollisuuden järjestää tulkkaus hakijalle.
Lautakunta katsoi, että hakija oli joutunut yhdenvertaisuuslain 13 §:n tarkoittamalla tavalla muita vammaisneuvoston jäseniä epäedullisempaan asemaan hänen vammaisuutensa perusteella, kun hänelle ei ollut järjestynyt tulkkausta vammaisneuvoston tilaisuuksiin ja ne olivat siten olleet hakijalle esteelliset. Epäedullinen asema oli kuitenkin syntynyt Kelan järjestämän tulkkauspalvelun puutteiden takia, minkä johdosta asiassa ei syntynyt olettamaa välillisestä syrjinnästä vastaajan kohdalla. Se, että hakija oli joutunut käyttämään henkilökohtaista etuuttaan vammaisneuvoston toiminnassa, ei yksinään ollut saattanut hakijaa epäedulliseen asemaan. Asiassa ei syntynyt olettamaa välillisestä syrjinnästä.
Yhdenvertaisuuslain 30.5.2023 saakka voimassa olleen 15 §:n 1 momentin mukaan muun ohella viranomaisen on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa muun ohella asioida viranomaisissa. Kyseisen pykälän sanamuoto ”asioida viranomaisissa” on muutettu 1.6.2023 alkaen muotoon ”käyttää viranomaisen palveluita”. Lautakunta katsoi vammaisyleissopimuksen velvoitteiden sekä perustuslain 22 §:stä johtuvan perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaate huomioiden, että yhdenvertaisuuslain 15 § muodostaa vastaajalle velvollisuuden tehdä kohtuullisia mukautuksia sen kunnanhallituksen asettamassa vammaisneuvostossa, jonka tarkoituksena on varmistaa vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.
Lautakunta katsoi, että hakijalla oli tarve vastaajan toteuttamaan mukautukseen silloin, kun Kelan järjestämä tulkkaus tilauksesta huolimatta puuttuu tai peruuntuu. Vastaajalla on tällaisessa yksittäistapauksessa velvollisuus järjestää kohtuullinen mukautus hakijalle, jotta hän voisi toimia vammaisneuvostossa yhdenvertaisesti muiden jäsenten kanssa.
Koska esteellisyys aiheutui Kelan tulkkauspalvelun puutteesta, lautakunta katsoi, ettei vastaajan epäonnistumista tulkkauksen järjestämisessä yrityksestä huolimatta voitu pitää mukautuksen epäämisenä tai kohtuullista mukautusta koskevan velvollisuuden laiminlyöntinä. Tilanteessa, jossa tieto Kelan tulkkauksen puuttumisesta ilmoitettiin juuri ennen tilauksen alkamisajankohtaa, oli kyse tosiasiallisesta olosuhteesta, mikä ei muodosta yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua henkilöön liittyvää syytä.
Vammaisneuvoston kokouksessa kokoussihteeri oli avustanut hakijaa kirjoittaen hänelle kaikki kokouksessa käsitellyt asiat ja puheenvuorot sekä kertoen hakijan kirjoittamat asiat muille kokoukseen osallistuneille. Hakijan väite siitä, että kokoussihteeri ei tilaisuuden alusta asti ollut avustanut hakijaa ei yksinään synnyttänyt olettamaa syrjinnästä. Koska hakijan mukautustarve ei kuitenkaan ollut esitetyn selvityksen perusteella täysimääräisesti toteutunut, lautakunta katsoi, että asiassa syntyi syrjintäolettama.
Lautakunta katsoi, että olennaisena seikkana mukautuksen kohtuullisuutta arvioitaessa on pidettävä sitä, että hakijalla on oikeus Kelan järjestämään tulkkaukseen osallistuakseen vammaisneuvoston toimintaan. Esitetyn selvityksen perusteella ei ilmennyt muita keinoja, joilla vastaaja olisi voinut jo toteuttamiensa toimien lisäksi kohtuudella toteuttaa hakijan tarvitsema mukautus lyhyellä varoitusajalla Kelan tulkkauksen puuttuessa. Lautakunta katsoi, että syrjintäolettama oli kumoutunut.
Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut laiminlyönyt sille yhdenvertaisuuslain 5 §:ssä säädettyä velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakemuksen.
(Lainvoimainen)
Tapausseloste YVTLTK 13XX/20XX Tulkkauspalvelun puute (PDF) [pdf, 164.2 kt]
Alennuskampanja
Tasa-arvo, alennuskampanja, vähäistä suurempi etu, alennuskampanjan kesto, sukupuoli, välitön syrjintä
Diaarinumero: 1194/2022
Antopäivä: 8.1.2024
Yhtiö oli toteuttanut alennuskampanjoita, joissa se tarjosi tuotteistaan alennusta lähtökohtaisesti vain naisille ja joilla se ilmoitti kampanjoivansa naisten ja miesten palkkatasa-arvon puolesta. Tasa-arvovaltuutettu oli todennut antamissaan lausunnoissa kampanjat tasa-arvolain syrjintäkieltojen vastaisiksi. Lisäksi Mainonnan eettinen neuvosto oli katsonut, että yhtiö oli hyvän tavan vastaisesti asettanut naiset ja miehet eri asemaan alennuskampanjassaan.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi päätöksessään, että vastaaja oli alennuskampanjoissaan tarjonnut samoja hyödykkeitä naisille ja miehille erilaisin ehdoin ja näin menetellessään asettanut naiset ja miehet yleisesti saatavilla olevien tavaroiden tarjonnassa eri asemaan sukupuolen perusteella. Vastaajan mukaan alennuksen olivat voineet saada kaikki asiakkaat sukupuolesta riippumatta. Lautakunta katsoi, että kampanjoista ei kuitenkaan selvästi ilmennyt, että jokaisella oli ollut tosiasiallisesti mahdollisuus nauttia kampanjan etuuksista sitä erikseen pyytämättä. Lautakunta totesi, että kampanja-alennuksen kohdentaminen ”naisille tai itsensä naisiksi tunteville” oli lisäksi ollut ongelmallista sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellon kannalta. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen on yksityisyyden piiriin kuuluva asia, jota elinkeinonharjoittajalla ei ole oikeutta asiakkailtaan kysyä. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama sukupuoleen perustuvasta välittömästä syrjinnästä.
Lautakunta piti sinänsä oikeutettuna yhtiön tavoitetta edistää naisten ja miesten palkkatasa-arvoa nostamalla esiin palkkaeroa koskeva epäkohta laajasti julkiseen keskusteluun. Lautakunta totesi, että oikeutettuunkaan tavoitteeseen ei ole sallittua pyrkiä tasa-arvolain vastaisin keinoin. Se katsoi, että yhtiön alennuskampanjoiden kestoa ei voitu ensinnäkään pitää lyhyenä, kun ne olivat kestäneet kolmesta kymmeneen päivään. Sukupuolen perusteella tarjottua etua ei voitu myöskään pitää vähäisenä, kun kyse oli voinut olla ostojen määrästä riippuen suuruudeltaan huomattavastakin edusta, sillä alennetulla hinnalla tapahtuville ostoille ei ollut asetettu ylärajaa. Lautakunta katsoi, että sinänsä oikeutettuun tavoitteeseen ei siten ollut pyritty asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin tasa-arvolain edellyttämin tavoin. Menettelyä ei myöskään voinut perustella positiivisella erityiskohtelulla.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut kumonnut asiassa syntynyttä olettamaa välittömästä syrjinnästä alennuskampanjoissaan ja kielsi vastaajaa jatkamasta alennuskampanjoissaan tai muussa markkinoinnissaan tasa-arvolaissa kiellettyä syrjivää menettelyään. Lautakunta asetti päätöksensä tehosteeksi 30 000 euron uhkasakon.
(Ei lainvoimainen)
Tapausseloste YVTltk 1194/2022 Alennuskampanja (PDF) [pdf, 142.2 kt]
Julkaistu 5.11.2024