Tapausselosteet 2022

Yliopiston opintosuorituksen arviointi

Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, arvosana, yliopisto

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 11xx/20xx

Antopäivä: xx.xx.2022

Hakija katsoi tulleensa syrjityksi yliopiston opintosuorituksen arvosanaa annettaessa.

Hakija sai opintojaksosta arvosanaksi 3. Hän teki oikaisupyynnön arvosanasta professorille, ja arvostelua nostettiin arvosanaksi 4. Hakija teki oikaisuvaatimuksen yliopiston muutoksenhakuelimelle, joka nosti arvostelua arvosanaksi 5.

Hakijalla oli lääkärinlausunto, jonka perusteella hänelle oli tehty yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuja kohtuullisia mukautuksia opintojakson suorittamisessa. Hakijan opintojaksolle saamat mukautukset olivat olleet muun muassa ryhmätyön tekeminen yksin, suullisen esityksen korvaaminen kirjallisella työllä ja määräaikojen pidennyksiä.

Hakija katsoi, että hänen opintosuorituksensa arvostelussa ei ollut asianmukaisesti otettu huomioon niitä mukautuksia, joihin hänellä oli ollut lääkärinlausunnon mukaan oikeus.

Yliopisto katsoi, että asia pitäisi jättää tutkimatta, koska se oli jo korjannut hakijan arvostelussa tapahtuneen virheen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakijalla oli oikeus saada syrjintää koskeva asia tutkittua, vaikka hakijan arvosanaa koskevat vaatimukset oli hyväksytty muutoksenhakuelimessä. Lautakunta viitattasi Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun Braathens Regional Aviation (suuren jaoston 15.4.2021 antama tuomio, C-30/19, EU:C:2021:269), jossa katsottiin, että henkilön on voitava saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos vastaaja ei tunnusta väitettyä syrjintää. Esimerkiksi vaaditun rahamäärän suorittaminen ei yksin takaa syrjinnän uhrin tehokasta oikeussuojaa (ks. tuomion 46, 47 ja 49 kohdat). Kuten mainitussa tapauksessa, tässäkin hakijan intressinä oli pikemminkin pyrkiä siihen, että vastaajan menettely luonnehditaan oikeudellisesti, ja tunnustetaan, että hakija on syrjinnän uhri, sekä kielletään vastaajaa jatkamasta syrjintää.

Lautakunta totesi, että yliopistoilla ja sen opettajilla on perustuslaissa turvattu tieteen vapaus, joka sisältää oikeuden määritellä osaamistavoitteet ja opetusmenetelmät. Opetustoiminnassa on kuitenkin noudatettava muun ohella yhdenvertaisuuslakia.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, etteivät suulliseen vuorovaikutukseen liittyvät osaamistavoitteet olleet kurssin keskeisiä osaamistavoitteita ja, että hakijan arvosanaa näyttivät alentaneen yksinomaan puutteet niissä hakijan suulliseen vuorovaikutukseen liittyvissä suorituksissa, joiden osalta hakija oli saanut opintojaksolle vammansa perusteella mukautuksia. Lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama syrjinnän kiellon vastaisesta menettelystä. Selvyyden vuoksi lautakunta totesi, että se ei voinut ottaa asiassa kantaa siihen, mihin arvosanaan hakijalla olisi ollut oikeus. Kyse oli yksinomaan siitä, että asiassa oli syntynyt olettama syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Koska kyse oli julkisen vallan käytöstä, vastaajan olisi ollut syrjintäolettaman kumotakseen osoitettava, että erilainen kohtelu perustui lakiin ja sillä oli muutoin hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi olivat oikeasuhtaisia.

Lautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut esittänyt tällaisia oikeuttamisperusteita.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti ja kielsi jatkamasta hakijan syrjintää.

Asian ovat päättäneet Outi Anttila (pj), Merja Heikkonen, Riitta-Maija Jouttimäki, Anna Moring ja Timo Saranpää. Asian esittelijä Rosa Lindeman.

(Lainvoimainen)

Lääkärikäynnin tilojen esteettömyys

Syrjintäolettama, vammaisuus, esteettömyys, lääkärikäynti

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 1xxx/2021

Antopäivä: xx.xx.2022

Hakija on vammainen henkilö, joka liikkuu sekä manuaalisella pyörätuolilla että sähköpyörätuolilla. Hakijalla on ollut lääkärikäynti keskussairaalassa tornitalossa, jonka pääovella on portaat. Sisälle vievä porrashissi ei toiminut. Hakija pääsi sisään käyttämällä aiemman korvaushoitopoliklinikan sisäänkäyntiä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella sairaalan tornitalon pääovilla oleva porrashissi ei ole ollut käytössä 28.6.2021, kun hakijalla on ollut lääkärikäynti. Porrashissi on ollut toiminnassa 13.10.2021, kun hakijalla on ollut toinen lääkärikäynti. Hakija ei kuitenkaan päässyt porrashissin avulla sisään, koska porrashissi toimii vain avaimella ja siihen tarvitaan henkilökunnan läsnäolo.

Asiassa oli riidatonta, että hakija on joutunut käyttämään siten eri sisäänkäyntiä kuin pääsisäänkäyntiä päästäkseen lääkärikäynnilleen. Toinen sisäänkäynti oli hakijan kokemuksen mukaan hankala ja esteellinen.

Lautakunta totesi, että vastaajan palvelun on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Hakija pääsi lääkärikäynnille, eikä hänen kumpikaan lääkärikäyntinsä ole peruuntunut esteellisyyden vuoksi. Hakija on siis päässyt sisälle käyttämällä toista sisäänkäyntiä, joka on vastaajan mukaan esteetön sisäänkäynti. Toisen lääkärikäynnin yhteydessä porrashissiä olisi ollut mahdollisuus käyttää, mutta siihen olisi tarvinnut avainta ja henkilökuntaa avuksi.

Turun hallinto-oikeus on myös aiemmin katsonut, että kyse ei ollut syrjinnästä, kun ravintolaan oli kaksi sisäänkäyntiä, joista toinen sivummalla ollut sisäänkäynti oli esteetön. (antopäivä 2.11.2017, dno 00125/17/1205, päätösnro 17/0626/2, lainvoimainen)

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakija ei joutunut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettuun epäedullisempaan asemaan, vaikka hän on joutunut käyttämään toista sisäänkäyntiä. Asiassa ei myöskään ollut tarvetta kohtuulliselle mukautukselle, koska hakija sai vastaajan palvelua, eli pääsi sisälle rakennukseen ja lääkärikäynnilleen. Olosuhteiden, joissa palveluja tarjotaan vammaisille henkilöille, ei tarvitse olla täsmälleen samalla tavalla tarjolla kuin muille, kunhan palvelu on vammaisille henkilöille saataville.

Hakija vetosi myös esteelliseen WC-tilaan ja tornitalon hissiin. Hakemuksessa ei kuitenkaan esitetty selvitystä sellaisesta konkreettisesta tilanteesta, jossa hakijaa olisi WC-tilan tai tornitalon hissin osalta syrjitty.

Kokonaisuutena arvioiden lautakunta katsoi, ettei asiassa saadun selvityksen perusteella ole objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että vastaaja olisi kohdellut hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain syrjinnän kiellon vastaisesti koskien lääkärikäyntien sisäänkäyntien esteettömyyttä. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 1xxx/2021 Lääkärikäynnin tilojen esteettömyys (PDF) [pdf, 129.8 kt]

Uimaranta-alueen, kauppatorin ja vierasvenesataman esteettömyys

Syrjintäolettama, välillinen syrjintä, vammaisuus, esteettömyys, uimaranta-alue

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 1xxx/2021

Antopäivä: xx.xx.2022

Hakija on pyörätuolilla liikkuva vammainen henkilö, joka käyttää aktiivisesti vastaajan uimaranta-aluetta. Hakijan mukaan uimaranta-alue, kauppatori ja vierasvenesatama eivät ole kaikilta osin esteettömiä. Hakija on tuonut vastaajalle esiin esteettömyyspuutteita jo vuonna 2016.

Lautakunta katsoi, että siltä osin kuin hakijan käytössä ei ole ollut uimaranta-alueella esteetöntä WC:tä tai uimakoppia, ei hakija ole yhdenvertaisesti päässyt käyttämään uimaranta-aluetta vammaisuutensa vuoksi. Hakija ei ole myöskään ennen parannuksia yhdenvertaisesti muiden kanssa päässyt makkaranpaistopaikalle tai lomakylän vastaanottoon. Hakija ei ole lisäksi voinut yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää vierasvenesatamaa ja kauppatorin WC-tiloja.

Lautakunta totesi, että vastaajan uimaranta-alue palveluna on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Uimaranta-alueen WC:n, ja pukukopin käyttö, vierasvenesataman ja kauppatorin WC:n käyttö, makkaranpaistopaikalle ja lomakylän vastaanottoon pääseminen voitiin katsoa olevan olennaisia ja tarpeellisia osia hakijalle vastaajan tarjoamasta uimaranta-alueesta sekä kauppatorista.

Kokonaisuutena arvioiden hakija ei ole voinut käyttää uimaranta-aluetta ja kauppatoria yhdenvertaisesti muiden kanssa ennen kuin vastaaja on korjannut esteettömyyspuutteita. Osa hakijan esiin tuomista asioista on edelleen korjaamatta. Hakija on näin tullut vammaisuutensa vuoksi asetetuksi muita alueella vierailijoita epäedullisempaan asemaan.

Vastaaja on toteuttanut useita toimia esteettömyyden parantamiseksi. Lisäksi vastaaja kertoi jatkavansa alueen suunnittelua ja kehittämistä siten, että alue toimisi tulevaisuudessa hyvin saavutettavana ja esteettömänä.

Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ole esittänyt yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua hyväksyttävää tavoitetta sille, miksi esteettömyyspuutteita ei ole parannettu aiemmin. Se, että vastaaja on myöhemmin parantanut esteettömyyttä osittain tai että vastaaja aikoo parantaa esteettömyyttä jatkossa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Lautakunta katsoi, että vastaaja on syrjinyt hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti, koska kauppatorin WC sekä uimaranta-alueen WC, uimakoppi, makkaranpaistopaikka, vierasvenesatama ja lomakylän vastaanotto ovat olleet esteellisiä. Lautakunta kielsi vastaajaa uusimasta tai jatkamasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää ja asetti päätöksensä tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 1xxx/2021 Uimaranta-alueen, kauppatorin ja vierassataman esteettömyys (PDF)
[pdf, 152.0 kt]

Uimahalliin pääsy koronapandemian aikana

Syrjintäolettama, positiivinen erityiskohtelu, terveydentila, ikä

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 1xxx/2021

Antopäivä: xx.xx.2022

Covid19-tartuntataudin vuoksi vastaaja piti uimahalleja rajoitetusti auki. Vastaaja päätti toukokuussa 2021 avata osan uimahalleista vuonna 1955 ja tätä ennen syntyneille sekä erityisuimakorttien omaaville. Erityisuimakortti myönnetään helsinkiläisille vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille omaehtoiseen uintiin. Hakija ei päässyt päätöksen vuoksi käymään uimahallissa. Hakija katsoi tulleensa asiassa syrjityksi iän, terveydentilan ja vammaisuuden perusteella.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että ollakseen yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää on kohtelun perustuttava henkilöön liittyvään syyhyn. Hakija ei kertonut olevansa vammainen henkilö. Asiassa ei syntynyt siten syrjintäolettamaa vammaisuuden perusteella.

Hakija totesi terveydentilastaan, ettei hänellä ole sellaista sairautta, jonka perusteella hän olisi oikeutettu erityisuimakorttiin. Hänellä on siis erilainen terveydentila kuin niillä henkilöillä, joilla on oikeus erityisuimakorttiin. Hakija on alle 65-vuotias henkilö, jolloin vastaajan päätös on kohdistunut häneen hänen ikänsä perusteella. Lautakunta katsoi siten, että hakijan ikä ja terveydentila ovat asiassa käsiteltävät yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetut syrjintäperusteet.

Lautakunta arvioi, onko kyse ollut yhdenvertaisuuslain mukaisesta positiivisesta erityiskohtelusta tietyn ikäryhmän tai tietyn terveydentilan omaavien henkilöiden osalta. Positiivisen erityiskohtelun tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen tai syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen. Kysymys on sellaisista tarpeellisista toimista, joilla pyritään tietyn heikommassa asemassa olevan ryhmän aseman ja olosuhteiden parantamiseen.

Vastaajan mukaan rajoitetulla avaamisella pyrittiin positiivisen erityiskohtelun tarkoittamalla tavalla edistämään ihmisten tosiasiallista yhdenvertaisuutta ja ehkäisemään palveluiden sulkemisesta aiheutuvia haittoja mahdollisimman tehokkaasti, huomioiden kuitenkin koko ajan terveysturvallisuudesta johtuvat vaatimukset. Vastaaja totesi, että uimahallit on avattu ensin erityisuimakortin haltijoille ja vuonna 1955 syntyneille ja tätä vanhemmille sen vuoksi, että nämä ryhmät ovat kärsineet koronaepidemian haitoista korostetusti. Vastaajan mukaan uimahallit ovat näille ryhmille erityisen tärkeitä liikkumismahdollisuuksia. Lisäksi toukokuussa 2021 suurin osa vuonna 1955 syntyneistä olivat jo saaneet ensimmäisen annoksen koronarokotetta, minkä katsottiin vähentävän riskiä koronaviruksen leviämiselle uimahalleissa.

Lautakunta katsoi, että erityisuimakortin haltijat tarvitsevat kuntoutukseen ja muuhun liikuntaan uimahallien palveluja muita henkilöitä enemmän, ja että koronaepidemiasta johtuva uimahallien sulkeminen on voinut vaikuttaa heidän terveydentilaansa tältä osin heikentävästi. Uimahallien avaaminen erityisuimakortin omaaville oli tosiasiallisesti heille suotu yhdenvertaisuutta edistävä etuus, jossa oli kyse yhdenvertaisuuslain mukaisesta positiivisesta erityiskohtelusta.

Lautakunta edelleen totesi, että ikääntyville henkilöille vesiliikunta voi usein olla keskeinen tai jopa ainoa soveltuva liikuntamuoto, ja että vesiliikunnalla on siksi usein erityinen merkitys juuri ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisessa. Ikääntyvät henkilöt kuuluivat vakavan koronavirustaudin riskiryhmään, ja että koronavirusepidemia vähensi erityisesti ikääntyvien henkilöiden mahdollisuuksia uimahallien käyttöön. Lautakunta katsoi, että ikääntyneet henkilöt ovat kärsineet korostuneesti koronavirusepidemian rajoituksista uimahallien käytölle samalla, kun vesiliikunnalla on usein erityinen merkitys juuri heidän toimintakykynsä tukemisessa.

Ikääntyneiden henkilöiden tukeminen voi olla yhtä lailla perusteltua silloinkin, kun heikomman aseman ei voida osoittaa johtuvan syrjinnästä. Lautakunta totesi, että päätös uimahallien asteittaisesta avaamisesta on perustunut valtioneuvoston periaatepäätökseen hybridistrategian toimintasuunnitelman toimeenpanoon liittyvistä suosituksista. Arvioitavassa asiassa on asteittain, aloittaen erityisryhmistä, pyritty uimahallien avaamiseen kaikille terveysturvallisuus huomioiden. Lisäksi lautakunta kiinnitti huomiota siihen, että ikääntyvien erityiskohtelussa on ollut kyse hyvin rajallisesta ajanjaksosta 17.5.-31.5.2021. Ikääntyvien erityiskohtelu on siten ollut voimassa vain suhteellisen lyhyen ajan. Lautakunta katsoi, että kokonaisuutena arvioiden ikääntyvien henkilöiden positiivinen erityiskohtelu on ollut tavoitteisiin nähden oikeasuhtaista.

Lautakunta katsoi, että asiassa on ollut kyse vuonna 1955 tai tätä ennen syntyneiden henkilöiden positiivisesta erityiskohtelusta yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaisesti, eikä hakijaa syrjitty hänen ikänsä tai terveydentilansa perusteella.

Esittelijä katsoi eriävässä mielipiteessään, että kyse ei ollut positiivisesta erityiskohtelusta iän perusteella ja asiassa syntyi syrjintäolettama välittömästä syrjinnästä, jota vastaaja ei pystynyt kumoamaan.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 1xxx/2021 Uimahalliin pääsy koronapandemian aikana (PDF) [pdf, 177.5 kt]

‍