Tapausselosteet 2020

Uhkasakon maksuun määrääminen

Uhkasakon maksuun määrääminen, uhkasakko, tulkkauspalvelu, päätöksen noudattaminen

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 8xx/2020, 8xxx/2020 ja 8xxx/2020

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija vaati uhkasakkojen maksuun määräämistä, koska hakijan mukaan Kela ei ole noudattanut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksiä dno 4xx/2018, 4xx/2018 ja 5xx/2018. Kela totesi, että se on 12.2.2020 ottanut käyttöön suorahankintajärjestelyn tarkoituksenaan toteuttaa kuulonäkövammaisten ja kuulovammaisten asiakkaiden yhdenvertaisuus yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätösten dno 4xx/2018, 4xx/2018 ja 5xx/2018 mukaisesti.

Uhkasakon määräämistä maksuun koskevassa asiassa on hakijan tehtävänä osoittaa, että vastaaja ei ole noudattanut päävelvoitetta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että uhkasakon maksuun määräämisessä on otettava huomioon kokonaisuutena Kelan menettely päätöksen noudattamisessa. Lautakunta totesi, että hankintalaki tai hankintasopimus eivät poista velvollisuutta noudattaa yhdenvertaisuuslakia ja lautakunnan antamia päätöksiä. Lautakunta lisäksi totesi, että uhkasakkoa ei kuulu määrätä maksettavaksi, vaikka päävelvoite olisikin täytetty vasta päätöksessä annetun määräajan jälkeen.

Kelan 12.2.2020 aloitetun suorahankintajärjestelyn oli tarkoitus turvata oikeus saada tulkki tilanteessa, jossa asiakas on jäämässä ilman tulkkia omasta asiakasryhmästä. Kuvatun järjestelyn avulla hakijan oli tarkoitus saada myös toisesta asiakasryhmästä tulkki, vaikka hakija tarvitsisi tulkkitilauksessaan kuulonäkövammaisten tulkkausmenetelmiä. Kela oli lisäksi 30.3.2020 lähtien välittänyt tulkkitilauksia suoraan suorahankinnan perusteella palvelua tuottaville tulkeille, jos yhdelläkään kilpailutuksen perusteella palvelua tuottavalla tulkilla ei ole vapaita tulkkiaikoja. Nämä seikat antoivat perusteita katsoa, että Kela on noudattanut lautakunnan päätöstä dno 4xx/2018, 4xx/2018 ja 5xx/2018.

Lautakunta totesi vielä, että Kela voi järjestää tulkkauspalvelun asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, kunhan tulkkauspalvelua ei järjestetä syrjivästi. Saadun selvityksen perusteella Kelan voitiin katsoa toimivan lautakunnan päätösten dno 4xx/2018, 4xx/2018 ja 5xx/2018 mukaisesti, kun Kela ensisijaisesti etsi hankinnassa hyväksytyt palveluntuottajat ja vasta sitten siirtyi suorahankintajärjestelyn kautta etsimään tulkkeja.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että päätöksissä dno 4xx/2018, 4xx/2018 ja 5xx/2018 ei ole ollut kyse tulkkiresurssien riittävyydestä tai siitä, että hakijalle pitäisi aina pystyä tarjoamaan tulkki. Lautakunta totesi, että uhkasakon tarkoituksena on saada vastaaja noudattamaan annettua velvoitetta, joka on ollut päätösten dno 4xx/2018, 4xx/2018 ja 5xx/2018 mukaan se, ettei hakijaa syrjitä yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti vammaisuuden perusteella tulkkauspalvelun järjestämisessä. Ottaen huomioon Kelan 12.2.2020 käyttöön ottama suorahankintajärjestely lautakunta katsoi asiassa jääneen osoittamatta, että Kela olisi jättänyt noudattamatta lautakunnan päätösten dno 4xx/2018, 4xx/2018 ja 5xx/2018 mukaisia velvoitteita. Näin ollen lautakunta katsoi, ettei ole aiheellista määrätä uhkasakkoja maksuun. Lautakunta siten hylkäsi hakijan hakemukset.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 8xx/2020 Uhkasakon määrääminen maksuun (PDF) [pdf, 98.0 kt]

Tulkkauspalvelu

Tulkkauspalvelu, vammaisuus, syrjintäolettama, välillinen syrjintä, uhkasakko

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumerot: 7xx/2019, 7xx/2019, 7xx/2019, 7xx/2019, 7xx/2019, 7xx/2019, 7xx/2019, 7xx/2019, 7xx/2020, 8xx/2020, 8xx/2020 ja 8xx/2020

Antopäivä: xx.xx.2020

Kuulonäkövammainen hakija katsoi tulleensa syrjityksi, kun hän ei ollut saanut tulkkia useisiin tulkkaustilauksiinsa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi useiden ennen vuotta 2020 tehtyjen tulkkaustilausten osalta, että Kelan käytäntö siitä, ettei toisen tulkkaustuotteen tulkkia välitetty kuin Kelan antaman ohjeistuksen mukaisissa hyväksytyissä tilanteissa, oli johtanut hakijan tulkkauspalvelun epäämiseen. Hakijalle ei voitu Kelan ohjeistuksen mukaan välittää toisen asiakasryhmän tulkkia, vaikka tulkki olisi ollut vapaana ja pätevä tulkkaamaan kuulonäkövammaisen tulkkausmenetelmillä. Kelan menettely tulkkaustuotteiden rajaamisessa oli näennäisesti yhdenvertainen käytäntö, joka oli saattanut hakijan kuulovammaisia tulkkauspalveluja tarvitsevia epäedullisempaan asemaan kuulonäkövammaan liittyvän syyn takia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että näissä tilanteissa Kelan menettely oli ollut yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettua hakijan välillistä syrjintää hänen vammaisuutensa perusteella. Lautakunta kielsi Kelaa uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.

Vuoden 2020 aikana tehtyjen tulkkaustilausten osalta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että Kelan aiemmin antama ohjeistus koskien tulkin välittämistä toisesta asiakasryhmästä ei ollut enää käytössä. Lautakunta katsoi, että asiassa saadun selvityksen perusteella se, että hakijalle ei löytynyt tulkkia, ei ollut perustunut hakijan henkilöön liittyvään syyhyn. Lautakunta totesi, ettei asiassa saadun selvityksen perusteella mahdollinen tulkkiresurssien riittämättömyys ollut aiheuttanut syrjintää. Lautakunta totesi lisäksi, että Kelalla oli oikeus järjestää tulkkauspalvelu ja sen hankinta haluamallaan tavalla. Lisäksi hakija ei ollut tuonut Kelalle tietoon vapaana olevaa tulkkia, joten Kela ei ollut voinut tällöin evätä hakijalta kohtuullista mukautusta.

Lautakunta katsoi, ettei objektiivisesti arvioiden ole aihetta olettaa, että vastaaja olisi toiminut näiden tulkkaustilausten osalta yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti. Lautakunta hylkäsi hakemukset koskien vuonna 2020 tehtyjä tulkkaustilauksia.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019, 7xx/2019_yms. Suorahankinta tulkkauspalvelussa (PDF) [pdf, 125.5 kt]

Joukkoliikenne

Joukkoliikenne, opiskelija-alennus, asuinpaikka, hyväksyttävä syy, oikeasuhtaisuus

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija oli hakenut opiskelijan bussikorttia helmikuun 2019 alussa, mutta sitä ei ollut annettu. Vastaajan Föli-toimistossa hänelle oli kerrottu, että saadakseen opiskelija-alennuksen hänen olisi tullut olla alueen kuntien asukas tai opiskelija, joka on tehnyt muuttoilmoituksen johonkin kyseisistä kunnista. Hakija katsoi menettelyn olleen syrjivää yleisesti ulkokuntalaisia kohtaan sekä lisäksi niitä ulkokuntalaisia kohtaan, jotka eivät olleet tehneet opiskelijan muuttoilmoitusta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kun hakijalla oli päätoiminen opiskelupaikka alueella sijaitsevassa oppilaitoksessa, hänen tilanteensa oli yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla vertailukelpoinen suhteessa muiden alueella sijaitsevissa oppilaitoksissa päätoimisesti opiskelevien henkilöiden tilanteeseen. Hakijan erilainen kohtelu joukkoliikenteen alennusten myöntämisessä perustui yksinomaan hakijan asuinpaikkaan alueen ulkopuolisessa kunnassa. Asiassa syntyi olettama välittömästä syrjinnästä asuinpaikan perusteella.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli menettelyllään pyrkinyt kunnille kuuluvan yleisen tehtävän mukaisesti käytettävissä olevien voimavarojensa puitteissa edistämään kunnan asukkaiden hyvinvointia ja oikeutta palveluihin. Kun sanottu tavoite lisäksi ilmensi perustuslaissakin suojattua kunnan asukkaiden itsehallintoa, menettelylle oli katsottava olleen yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä tavoite.

Toimivan joukkoliikenteen merkitystä kuntalaisten hyvinvoinnin, alueen elinvoiman ja palvelujen saatavuuden toteutumiselle oli pidettävä Föli-kuntien kokoisella alueella varsin suurena. Lisäksi joukkoliikenne oli verotuksellisesti merkittävä kunnan järjestämä palvelu. Kuntien asukkaille myönnetyillä alennuksilla oli Föli-kunnille taloudellisesti suuri merkitys, alennusten muodostaessa lähes neljänneksen alueen kuntien joukkoliikenteeseen vuosittain käyttämistä 23,5 miljoonasta eurosta. Kunnallisella verotuksella ja alennuksiin oikeutettujen henkilöiden piirin rajaamisella alueen kuntien asukkaisiin voitiin näin ollen katsoa olevan oikeudellisesti välitön yhteys.

Alennusta ei myönnetty kaikille alueen kuntien asukkaille vaan ainoastaan tietyille erityisryhmille. Myös normaalihintaiset kausikorttimatkat ja arvokorttimatkat olivat Föli-kuntien tukemia. Opiskelija-alennukseen oikeutettuja olivat myös tilapäisesti alueella asuvat opiskelijat, joiden tarve alueen joukkoliikenteen hyödyntämiselle voidaan katsoa olevan säännöllisempi kuin alueen ulkopuolella asuvan henkilön. Opiskelija-alennukseen oikeutettujen henkilöiden rajaamista alueen kuntalaisiin ja alueen kuntien asukkaisiin oli pidettävä oikeasuhtaisena keinona edellä mainitun hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan kyenneen kumoamaan asiassa syntyneen syrjintäolettaman ja hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2019 Joukkoliikenne (PDF) [pdf, 75.4 kt]

Pysäköinti

Pysäköinti, sopimusehdot, valvontamaksu, äidinkieli, välitön syrjintä

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Äidinkieleltään ruotsinkielinen hakija katsoi, että hänen kielellisiä oikeuksiaan oli loukattu ja että hän oli tullut syrjityksi kielensä perusteella, kun hänelle oli määrätty yksityisen yhtiön alueelle pysäköimisestä valvontamaksu virheellisestä pysäköinnistä, vaikka maksun perusteena ollut sopimusehto oli ilmaistu vain suomen kielellä, jota hän ei ollut ymmärtänyt.

Hän oli pysäköinyt autonsa alueelle, jossa hän oli nähnyt opastetaulun, jonka teksti oli suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Hakija ymmärsi näistä kielistä ruotsia ja englantia. Opastetaulun alle sijoitetuissa lisäkilvissä oli ollut tekstiä, joka oli ainoastaan suomeksi ja josta ilmeni, että pysäköintiin tarvittiin lisäksi erillinen vieraslupa. Hakijalla ei ruotsinkielisenä ollut tosiasiallista mahdollisuutta ymmärtää opastetaulua lisäkilpineen niiltä osin, kun kilvessä oli vain suomenkielistä tekstiä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että pysäköinninvalvontayhtiön virallisia asiointi- ja tiedottamiskieliä olivat suomi, ruotsi ja englanti ja katsoi, että vastaaja ei ollut esittänyt hyväksyttäviä perusteluja sille, miksi valvontamaksun määräämiseen johtaneesta sopimusehdosta ei ollut tiedotettu kuin yhdellä sen käyttämistä kielistä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan menettely olla antamatta tietoja hyväksyttävän pysäköinnin edellytyksistä kielellä, joka oli yrityksen käyttämä kieli, ei perustunut lakiin.

Vertailukelpoisessa tilanteessa asiassa olivat henkilöt, jotka ovat saaneet vastaajalta tiedon olennaisista hyväksyttävän pysäköinnin edellytyksistä jollain sen käytössä olevista asiointikielistä, jota henkilö ymmärtää.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli pysäköinnin valvontaa alueella harjoittaessaan kohdellut hakijaa tämän äidinkielen perusteella epäsuotuisammin kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevia tai olleita henkilöitä määrätessään tälle valvontamaksun ehtojen vastaisesta pysäköinnistä siten, että häntä oli välittömästi syrjitty kielen perusteella.

Lautakunta kielsi vastaajaa uusimasta hakijaan kohdistamaansa syrjivää menettelyä.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Pysäköinti (PDF) [pdf, 117.5 kt]

Sähkömopon säilyttäminen

Apuväline, sähkömopo, säilytyskielto, asuminen, välillinen syrjintä, hyväksyttävä syy, läheissyrjintä, perhesuhteet

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

A ja B varasivat X Oy:ltä, asumisoikeuden, joka olisi oikeuttanut heidät hallinnoimaan asuinhuoneistoa. He eivät kuitenkaan ostaneet kyseistä asumisoikeutta, koska rakennuksen pyörävarastossa ei olisi saanut säilyttää eikä ladata vammaisen henkilö A:n liikkumisensa apuvälineenä käyttämää sähkömopoa. A ja B katsoivat, että vastaajayhtiön menettelyssä oli ollut A:n osalta kyse hänen vammaisuuteensa perustuneesta välillisestä syrjinnästä ja B:n osalta hänen läheissyrjinnästään tai hänen perhesuhteisiinsa perustuneesta syrjinnästä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaajayhtiön sähkömopon säilyttämistä ja lataamista koskeva näennäisesti yhdenvertainen sääntö oli yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla saattanut A:n muita henkilöitä epäsuotuisampaan asemaan hänen vammaisuutensa perusteella. Asiassa oli näin ollen syntynyt olettama A:n välillisestä syrjinnästä.

Vastaaja totesi, että sähkömopon säilyttämistä ja lataamista koskevan kiellon lähtökohtana oli asukkaiden turvallisuus. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 b §:n 1 momentissa edellytetään, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla paloturvalliseksi ja että palon syttymisen vaaraa rajoitetaan. Vastaajan mukaan hakemuksessa tarkoitettua pyörävarastoa ei ollut suunniteltu tai tarkoitettu sähkömopon säilytys- tai lataamispaikaksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asukkaiden turvallisuus oli yhdenvertaisuuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävä tavoite.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaajan kielto säilyttää ja ladata sähkömopoa asumisoikeusrakennuksen pyörävarastossa oli käsillä olevassa asiassa ollut yhdenvertaisuuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukainen ja tarpeellinen keino rakennuksen asukkaiden turvallisuuden varmistamiseksi. Vastaaja oli näin ollen kyennyt kumoamaan syntyneen syrjintäolettaman.

Vastaaja oli A:n syrjinnän arvioinnissa selostetuin perustein osoittanut, että sähkömopon säilyttämistä ja lataamista koskevalla kiellolla oli ollut hyväksyttävä tavoite, jonka saavuttamiseksi käytetyt keinot olivat olleet asianmukaisia ja tarpeellisia. Näin ollen myös olettama B:n välillisestä läheissyrjinnästä kumoutui.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei ollut perusteltua aihetta olettaa vastaajan kohdelleen B:tä hakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa epäsuotuisammin kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevaa tai ollutta henkilöä siksi, että hän oli ollut hakemushetkellä avoliitossa A:n kanssa. Ei myöskään ollut perusteltua aihetta olettaa, että vastaajan sääntö, jonka mukaan yhtiön pyörävarastoissa ei saanut ladata tai säilyttää sähkömopoja, saattaisi B:n hänen perhesuhteidensa tai muunkaan hänen henkilöönsä liittyvän syyn perusteella epäsuotuisampaan asemaan kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevan tai olleen henkilön. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa syntynyt olettamaa B:n syrjinnästä hänen perhesuhteidensa perusteella.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2019 Sähkömopon säilyttäminen (PDF) [pdf, 136.6 kt]

Esteettömyys vammaispalvelutoimistossa

Esteettömyys, vammaispalvelutoimisto, syrjintäolettama, kohtuulliset mukautukset

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakijalla on neurologinen sairaus ja hän tarvitsee liikkumiseensa apuvälineitä, kuten sähkömopoa. Hakija yritti 12.3.2019 asioida vastaajan vammaispalvelutoimistossa 4. kerroksessa, mutta hän ei mahtunut hissiin uuden sähkömoponsa kanssa. Hakija ei edelleenkään mahtunut sähkömopollaan hissiin, kun hän asioi vammaispalvelutoimistolla 19.6.2019. Hakija meni kepin kanssa 4. kerrokseen ilman sähkömopoaan. Hakija asioi myös vastaajan palvelutorilla syksyllä 2020.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa on riidatonta, ettei hakija ole päässyt vastaajan 4.kerroksessa sijaitsevaan vammaispalvelutoimistoon sähkömopollaan. Hakija oli tullut vammaisuutensa perusteella asetetuksi muita vammaispalvelutoimistolla asioivia epäedullisempaan asemaan. Asiassa oli tältä osin syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukainen syrjintäolettama välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Vastaajan oli syrjintäolettaman kumotakseen näytettävä, ettei se ole menetellyt yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjintäkiellon vastaisesti. Vastaaja totesi, että vammaispalvelu palvelee monin eri tavoin, vaikka hakija ei mahdu sähkömoponsa kanssa vammaispalvelutoimiston hissiin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vammaisyleissopimuksen mukaan vammaisille henkilöille on varmistettava muiden kanssa yhdenvertainen pääsy fyysiseen ympäristöön ja palveluihin. Saavutettavuus on turvattava jo ennen kuin henkilö pyytää päästä johonkin tilaan. Mikäli vammaisen henkilön pääsy avoimeen palveluun estyy puutteellisen esteettömyyden vuoksi, on palvelun tarjoajan menettelyä pidettävä kiellettynä syrjintänä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaaja on ollut tietoinen siitä, että vammaispalvelutoimiston hissiin ei mahdu sähkömopolla, ja että 4.kerroksen tila on vammaispalvelun, jonka asiakkailla on usein tarve käyttää erilaisia apuvälineitä. Toisaalta lautakunta katsoi, että vastaaja on mahdollistanut asioinnin monin eri tavoin, vaikka hakijalla ei ole pääsyä sähkömopon kanssa vammaispalvelutoimistoon.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija on pystynyt käyttämään vastaajan vammaispalvelua vaihtoehtoisilla järjestelyillä, jotka ovat olleet riittäviä palvelun saamiselle hakijan hakemuksessa mainituissa asiointitilanteissa. Lautakunta totesi, että vastaajan yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettu hyväksyttävä tavoite on vammaispalvelujen tarjoaminen, jota on voitu tarjota hakijalle vastaajan esittämän selvityksen perusteella monin eri tavoin. Lautakunta katsoi, että käytetyt keinot ovat olleet asianmukaisia ja tarpeellisia yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla hakijan asioinnin varmistamiseksi. Lautakunta katsoi, että vastaaja on siten kumonnut asiassa syntyneen syrjintäolettaman.

Asiassa oli vielä arvioitava, oliko kyse kohtuullisten mukautusten epäämisestä hakijan hakemuksessa mainitsemissa asiointitilanteissa 12.3.2019, 19.6.2019 ja syksyllä 2020. Saadun selvityksen perusteella yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaaja on mahdollistanut hakijan asioinnin monin eri tavoin. Lautakunta totesi, että kohtuullisten mukautusten jälkeen palvelun ei tarvitse olla saatavilla vammaisille henkilöille täysin samalla tavalla kuin muille ja mukautukset ovat aina tapauskohtaisia hakijalle. Hakija on myös saanut asiansa hoidettua ainakin 19.6.2019 ja syksyllä 2020, joten tarvetta kohtuullisille mukautukselle ei ole ollut. Asiointitilanteen 12.3.2019 osalta asiassa ei esitetty, että vastaaja olisi tullut tietoiseksi hakijan tarpeesta kohtuulliselle mukautukselle asiointitilanteessa. Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ole siten evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia. Lautakunta siten hylkäsi hakemuksen kokonaisuudessaan.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Vammaispalvelutoimiston esteettömyys (PDF) [pdf, 143.9 kt]

Messutapahtuma, 26.11.2020

Messutapahtuma, näytteille asettaja, yhdistys, mielipide, välitön syrjintä

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 636/2019

Antopäivä: 26.11.2020

A ry on yhdistys, jonka tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan muun muassa edistää ja vahvistaa miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa ja merkitystä aitona, luonnollisena ja pysyvänä instituutiona suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä. Vastaaja O ry oli yhdessä M osuuskunnan kanssa järjestänyt messutapahtuman. M osuuskunta oli koonnut alan näyttelyn, ja O ry oli vastannut tapahtuman luento-ohjelmasta.

A ry oli ilmoittautunut messuille näytteilleasettajaksi ja saanut M osuuskunnalta osallistumistaan koskevan kielteisen päätöksen. A ry oli lähettänyt M osuuskunnalle pyynnön osallistumisensa uudelleenarvioimiseksi, jolloin A ry oli hyväksytty näytteilleasettajaksi. M osuuskunta oli kuitenkin sen jälkeen ilmoittanut peruuttavansa hakijan näytteilleasettajaksi hyväksymisen.

Yhdistyksen puheenjohtajana tapahtuma-aikaan toiminut B yhtyi hakijan hakemukseen. Hakijat katsoivat joutuneensa syrjityksi mielipiteensä vuoksi, kun A ry:tä ei hyväksytty messujen näytteilleasettajaksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijayhdistyksen kertaalleen jo hyväksytyn osallistumisen peruuttaminen oli johtunut hakijayhdistyksen kannattamaan mielipiteeseen liittyvästä negatiivisesta huomiosta. Vastaaja ei olisi kohdellut hakijayhdistystä vastaavalla tavalla, jos hakijayhdistys ei olisi kannattanut sen säännöistä edellä selostetusti ilmeneviä mielipiteitä.

Lautakunta totesi, että tapahtumaan osallistumisen epäämiselle voi kuitenkin sinänsä olla muu, yhdenvertaisuuslain kannalta hyväksyttävä peruste esimerkiksi silloin, jos näytteilleasettajaksi ilmoittautuneen tahon toiminnan ja tapahtuman tarkoituksen välillä ei ole asiallista yhteyttä. Tällaisen perusteen käsillä oloa tuli arvioida tapauskohtaisesti. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella näytteilleasettajiksi oli hyväksytty muitakin opetusalaan suoranaisesti liittymättömiä yhdistyksiä.

Asiassa ei ollut väitetty, että hakijayhdistyksen toiminta olisi kajonnut toisten perus- ja ihmisoikeuksiin tai yllyttänyt epäkunnioitukseen tai vihaan tavalla, joka estäisi hakijayhdistystä saamasta yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaista suojaa mielipiteeseen perustuvalta syrjinnältä. Näin ollen lautakunta katsoi, että asiassa syntyi olettama välittömästä syrjinnästä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja voinut vedota mahdolliseen kävijämäärän laskuun sen menettelyn oikeuttavana perusteena. Lautakunta piti suuren yleisötapahtuman turvallisuuden varmistamista sinänsä hyväksyttävänä ja tärkeänä tavoitteena. Asiassa ei kuitenkaan ilmennyt seikkoja, joiden perusteella hakijayhdistyksen osallistumisen olisi voinut katsoa aiheuttaneen vaaraa tapahtuman turvalliselle toteutumiselle. Tämän vuoksi kyseessä ei ollut yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut kyennyt kumoamaan syntynyttä syrjintäolettamaa ja syrjineen hakijayhdistystä ja B:ta yhdistyksen jäsenenä evätessään hakijayhdistyksen jo kertaalleen hyväksytyn osallistumisen messuille näytteilleasettajana. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijoihin kohdistuvaa syrjintää mielipiteen perusteella.

(Ei lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 636/2019 Messutapahtuma (PDF) [pdf, 129.3 kt]

Esiopetuspaikka

Oppilaaksiotto, lapsen vammaisuus, esiopetuspaikka, arvonta, harjoittelukoulu, vertailukelpoisuus, syrjintäolettama

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija katsoi, että kaupunki oli suhtautunut hänen liikuntarajoitteisen lapsensa esiopetukseen ottamiseen kielteisesti asettaen lapsen tämän vammaisuuden perusteella eriarvoiseen asemaan ilman hyväksyttävää syytä, kun kaupunki ei ollut antanut lapsen huoltajille mahdollisuutta osallistua harjoittelukoulun esiopetuspaikkojen arvontaan.

Koska harjoittelukoulun esiopetuspaikan hakijoita oli enemmän kuin paikkoja oli tarjolla, joutui kaupunki arpomaan paikat kaupungin varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan vuonna 2017 tekemän päätöksen mukaisesti. Hakijan lapsi ei ollut mukana arvottaessa esiopetuspaikkoja, koska harjoittelukoulu oli ilmoittanut, ettei se voi tarjota hakijan lapselle esiopetuspaikkaa.

Kaupunki oli myöntänyt hakijan lapselle esiopetuspaikan ensin toisesta esiopetusyksiköstä, mutta myöhemmin harjoittelukoulusta. Harjoittelukoulu valitti kaupungin päätöksestä aluehallintovirastoon, mutta perui myöhemmin valituksensa ja otti hakijan lapsen esiopetusoppilaaksi. Hakijan lapsi aloitti esiopetuksen harjoittelukoulussa syyslukukauden alkaessa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että oikeudellisesti merkityksellisenä seikkana asiassa oli pidettävä hakijan lapsen oikeutta perusopetuslain 17 §:ssä tarkoitettuun erityiseen tukeen. Harjoittelukoulu oli ilmoittanut kaupungille, ettei sillä ollut koulussa syksyllä 2018 alkavasta määräaikaisesta kokeilusta johtuen mahdollisuutta järjestää erityistä tukea tarvitsevan hakijan lapsen esiopetusta. Näin ollen kaupunki ei ollut tarjonnut lapsen huoltajille mahdollisuutta osallistua harjoittelukoulun esiopetuspaikkojen arvontaan. Saadusta selvityksestä ei ilmennyt, että kaupunki olisi tarjonnut tällaista mahdollisuutta muillekaan lapsille, joille oli tehty erityisen tuen päätös.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan lapsen tilanne erityiseen tukeen oikeutettuna lapsena ei ollut vertailukelpoinen suhteessa arvonnassa mukana olleiden lasten tilanteeseen. Näin ollen asiassa ei ollut syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:ssä tarkoitettua olettamaa hakijan välittömästä syrjinnästä.

Lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2018 Esiopetuspaikka (PDF) [pdf, 88.8 kt]

Esiopetuspaikka

Oppilaaksiotto, lapsen vammaisuus, esiopetuspaikka, harjoittelukoulu, syrjintäolettama

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx ja 6xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija katsoi vastaajien yliopisto A:n ja harjoittelukoulu V:n toimineen yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon vastaisesti, kun ne olivat valittaneet aluehallintovirastolle kaupungin esiopetukseen ottamista koskevasta päätöksestä, jolla hänen vammaiselle lapselleen oli myönnetty esiopetuspaikka yliopisto A:n harjoittelukoulussa V.

A ja V olivat myöhemmin peruneet valituksensa aluehallintovirastolle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että koska lapsi oli aloittanut esiopetuksen V:ssa hakijan hakemuksen mukaisesti, ei asiassa ollut perusteltua aihetta olettaa vastaajien kohdelleen lasta yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäsuotuisammin kuin muita. Se, että vastaajat valittivat kaupungin lapsen esiopetukseen ottamista koskevasta päätöksestä aluehallintovirastoon, ei vielä ollut epäsuotuisampaan asemaan asettamista mainitussa pykälässä tarkoitetulla tavalla.

Hakemus oli näin ollen hylättävä.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx ja 6xx/2018 Esiopetuspaikka (PDF) [pdf, 91.6 kt]

Yleisötilaisuuden esteettömyys

Yleisötilaisuus, esteellisyys, sairaalakirkko, historiallinen rakennus

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, kun sairaanhoitopiiri oli järjestänyt kaikille avoimen joululaulutilaisuuden paikassa, jonne hänellä ei vammansa vuoksi ollut pääsyä.

Vastaaja myönsi tilan olleen esteellinen, mutta kiisti menetelleensä syrjivästi tilaisuutta järjestäessään.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan osallistuminen avoimeen joululaulutilaisuuteen oli estynyt tilojen esteellisyyden vuoksi ja hän oli näin tullut vammaisuutensa vuoksi asetetuksi muita osallistujia epäedullisempaan asemaan. Asiassa syntyi olettama välillisestä syrjinnästä.

Lautakunta totesi, että Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden järjestämisellä sairaalakirkon tiloissa oli ollut tarkoitus turvata joululaulutilaisuuden järjestämisen jatkuminen sairaalan potilaille ja asiakkaille sairaala-alueella uusiin tiloihin siirtymisen ajan. Tämä oli yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan näkemyksen mukaan hyväksyttävä tavoite.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että asiaa kokonaisuutena arvioiden, kun vastaaja oli jo ryhtynyt uudishankkeeseen ja tilaisuuden järjestäminen kyseisessä kirkkotilassa jatkui ainoastaan uudisrakennukseen siirtymisen ajan, eikä vastaajan mukaan muita esteettömiä tiloja tilaisuuden järjestämiseksi ollut alueella saatavilla, ja kun vastaaja oli järjestänyt toisessa tilassa myös vastaavan esteettömän tilaisuuden, voidaan vastaajan keinoja hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi pitää yhdenvertaisuuslain 13 §:n tarkoittamalla tavalla asianmukaisina ja tarpeellisina.

Edellä todetuin perustein yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan kyenneen kumoamaan asiassa syntyneen syrjintäolettaman ja hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Sairaalakirkon yleisötilaisuuden esteettömyys (PDF) [pdf, 136.4 kt]

Vegaaninen ruokavalio päivähoidossa

Julkinen päivähoito, vertailukelpoisuus, syrjintäolettama, vakaumus, vegaaninen ruokavalio, välitön syrjintä

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

A kävi päivähoidossa B:n kaupungin C:n päiväkodissa. Hänellä on vegaaniruokavalio. A on vegaani oman ja perheensä vakaumuksen vuoksi. B:n kaupunki päätti, ettei kaupunki tarjoa vegaaniruokaa julkisissa palveluissaan. Hakija vaati, että A:n syrjintä lopetetaan välittömästi ja että vegaaniruokamahdollisuus palautetaan tämän päiväkotiryhmään.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan totesi, ettei se ollut toimivaltainen antamaan hakijan vaatimaa määräystä siitä, että vastaajan tulisi palauttaa vegaaniruokamahdollisuus A:n päiväkotiryhmään.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oikeudellisesti merkityksellisenä seikkana oli pidettävä sitä, että A:n vegaaniruokavalio perustuu vakaumukseen. A:n kanssa vertailukelpoisessa tilanteessa olivat siten ne lapset, joille vastaaja tarjoaa ravintoa heidän uskontonsa tai vakaumuksensa perusteella. Kaupunki tarjosi varhaiskasvatuspalveluissaan oleville lapsille huoltajan ilmoituksen perusteella esimerkiksi sianlihattoman ja verettömän ruokavalion mukaista ravintoa. Tällainen ruokavalio voi olla esimerkiksi juutalaiseen tai islaminuskoiseen perheeseen kuuluvalla lapsella. Vaikka kaupunki ei ilmoittanutkaan tarjoavansa tällaista ravintoa nimenomaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli perusteltua katsoa, että kaupungin varhaiskasvatuspalveluja käyttävät lapset, joilla oli juutalaisuutensa tai islaminuskontonsa johdosta sianlihaton ja veretön ruokavalio, olivat A:n kanssa oikeudellisesti merkityksellisten seikkojen perusteella vertailukelpoisessa tilanteessa. Näin ollen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt A:n vakaumukseen perustuvaa välitöntä syrjintää koskeva syrjintäolettama.

Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut kumonnut syntynyttä syrjintäolettamaa ja kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta A:n syrjintää.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2018 Vegaaninen ruokavalio päivähoidossa (PDF) [pdf, 105.0 kt]

Vegaaninen ruokavalio päivähoidossa

Julkinen päivähoito, vertailukelpoisuus, syrjintäolettama, vakaumus, vegaaninen ruokavalio, välillinen syrjintä, hyväksyttävä syy

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Kaupunki kieltäytyi varhaiskasvatusjohtajan kirjallisella päätöksellä tarjoamasta A:lle vegaaniruokaa päiväkodissa, koska hakija ei ollut toimittanut erikoisruokavalion tarpeesta lääkärin tai terveydenhoitajan todistusta.

Hakija katsoi kaupungin syrjivän vegaaniruokavaliota noudattavaa A:ta tämän vakaumuksen perusteella, koska veganismi liittyi perheen eettiseen maailmankatsomukseen elävien olentojen kärsimyksen minimoimisesta.

Kaupunki ilmoitti, että se ei tarjoa asiakkailleen uskonnolliseen tai muuhunkaan vakaumukseen perustuvia erikoisruokavalioita. Kaupunki tarjosi yhdenvertaisin perustein valinnan mukaisesti joko sekaruokavalion tai lakto-ovovegetaarisen ruokavalion mukaista ravintoa sekä lääkärin tai terveydenhoitajan todistuksella osoitettujen allergioiden edellyttämän ruokavalion.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oikeudellisesti merkityksellisenä seikkana on pidettävä sitä, että A:n vegaaniruokavalio perustui perheen vakaumukseen. A:n kanssa vertailukelpoisessa tilanteessa olivat siten lapset, joilla oli myös uskontoon tai vakaumukseen perustuva ruokavalio.

Kaupunki ei tarjonnut varhaiskasvatuspalvelujensa asiakkaille lainkaan uskontoon tai vakaumukseen perustuvia erikoisruokavalioita. Hakija ei ollut esittänyt asiassa sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi perusteltua aihetta olettaa, että kaupunki olisi tarjonnut jollekin toiselle varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle erikoisruokavalion mukaista ravintoa tämän uskontoon tai vakaumukseen perustuen.

Näin ollen ei ollut objektiivisesti arvioiden perusteltua olettaa vastaajan kohdelleen A:ta hänen vakaumuksensa perusteella päiväkotiruokailun järjestämisessä epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta vertailukelpoisessa tilanteessa olevaa. Asiassa ei syntynyt olettamaa välittömästä syrjinnästä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kaupungin näennäisesti yhdenvertainen käytäntö on tosiasiassa saattanut A:n epäedullisempaan asemaan tämän vakaumuksen perusteella. Asiassa oli syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä.

Vastaajan tavoitetta tarjota varhaiskasvatuksessa ravintoa, joka täyttää varhaiskasvatuslain 11 §:n edellytykset lapsen ravitsemustarpeiden täyttämisestä, terveellisyydestä ja tarpeellisuudesta, oli pidettävä hyväksyttävänä. Kaupungin esittämän selvityksen perusteella asiassa ei ollut syytä katsoa, että kaupungin hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi käyttämät keinot eivät olisi olleet asianmukaisia ja tarpeellisia. Kyse ei siten ollut myöskään välillisestä syrjinnästä. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2018 Vegaaninen ruokavalio päivähoidossa (PDF) [pdf, 100.2 kt]

Yleisötilaisuuden esteettömyys

Yleisötilaisuus, esteellisyys, pyörätuoli, yhdenvertaisuuden edistäminen, tuomioistuin, toimivalta

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2020

Antopäivä: xx.xx.2020

Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, kun tuomioistuin oli järjestänyt kaikille avoimen yleisötilaisuuden paikassa, johon ei ollut esteetöntä kulkua. Lisäksi hakija pyysi lautakuntaa toteamaan, että vastaaja oli laiminlyönyt sille viranomaisena kuuluvan velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta.

Vastaaja kiisti syrjineensä hakijaa ja katsoi, ettei asiassa ollut kysymys yhdenvertaisuuslain tarkoittamasta kielletystä syrjinnästä eikä vastaaja ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan edistää yhdenvertaisuuden toteutumista.

Tapahtuman tarkoituksena on ollut tuomioistuimen toiminnan esittelemisen lisäksi nimenomaisesti myös tuomioistuimen toimitiloina käytettävän arvorakennuksen ja esimerkiksi niissä säilytettävän taiteen esittely yleisölle. Tapahtuman tarkoitus ja tavoite huomioon ottaen vastaajan ei olisi ollut mahdollista toteuttaa tapahtumaansa missään muissa tiloissa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että tavoitetta yhteiskunnallisesti merkittävien tilojen esittelemisestä laajalle yleisölle julkisuuden ja avoimuuden toteuttamiseksi oli pidettävä yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettuna, perus- ja ihmisoikeuksien ja Suomen oikeusjärjestyksen kannalta hyväksyttävänä tavoitteena. Koska rakennuksen täyden esteettömyyden edellyttäminen olisi aiheuttanut koko tilaisuuden peruuntumisen ja koska tilojen esteellisyydestä johtuvia ongelmia oli selvityksen mukaan pyritty ratkomaan tarjoamalla tapahtumapäivänä tarvittaessa mukautettua versiota avoimien ovien päivän kierroksesta, tapahtuman järjestämistä osittaisesta esteellisyydestä huolimatta oli pidettävä myös asianmukaisena ja tarpeellisena ja siten oikeasuhtaisena keinona tavoitteen saavuttamiseksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan kyenneen kumoamaan asiassa syntyneen syrjintäolettaman välillisestä syrjinnästä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan vastauksesta ei ilmennyt, että vastaaja olisi ennen tapahtumaa arvioinut esteellisyysasiaa. Vastaaja ei ollut myöskään esittänyt, millaisia konkreettisia toimia sillä olisi ollut tehtävissään yksittäisen pyörätuolinkäyttäjän osallistumisen turvaamiseksi. Vastaaja oli ollut tietoinen tilojensa esteellisyydestä, mutta ei ollut tiedottanut tästä seikasta tapahtumaa koskevissa esitteissä tai esimerkiksi verkkosivuillaan. Vastaaja ei ollut myöskään selvittänyt viestinvaihdossaan hakijalle, olisiko avoimien ovien päivään kuuluva opastettu kierros ollut mahdollista toteuttaa edes osittain.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut ryhtynyt yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla riittäviin toimenpiteisiin esteettömyysnäkökohtien huomioon ottamiseksi avoimien ovien päivää järjestäessään. Koska kysymys oli ollut kertaluontoisesta tapahtumasta ja koska vastaaja on selvittänyt ryhtyneensä toimenpiteisiin yleisten tilojensa esteettömyyttä koskevien seikkojen kartoittamiseksi sekä lisännyt verkkosivuilleen informaatiota tilojensa saavutettavuudesta ja esteettömyysrajoitteista, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaajaa ollut tarpeen määrätä ryhtymään yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi tässä asiassa.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2020 Tuomioistuimen yleisötilaisuuden esteellisyys (PDF) [pdf, 76.0 kt]

Yleisötilaisuuden esteettömyys

Yleisötilaisuus, esteellisyys, pyörätuoli, yhdenvertaisuuden edistäminen, tuomioistuin

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2020

Antopäivä: xx.xx.2020

Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, kun tuomioistuin oli järjestänyt kaikille avoimen yleisötilaisuuden paikassa, johon ei ollut esteetöntä kulkua. Lisäksi hakija pyysi lautakuntaa toteamaan, että vastaaja oli laiminlyönyt sille viranomaisena kuuluvan velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta.

Vastaaja katsoi, ettei rakennuksesta johtuvat rajoitteet huomioon ottaen ollut mahdollista järjestää tapahtumaa esteettömissä tiloissa. Esteettömyyttä ei tilaisuuden suunnitteluvaiheessa ollut varauduttu parantamaan tilapäistoimin, vaan ilmenneisiin tarpeisiin oli pyritty vastaamaan tapauskohtaisesti.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että tavoitetta yhteiskunnallisesti merkittävien tilojen esittelemisestä laajalle yleisölle julkisuuden ja avoimuuden toteuttamiseksi oli pidettävä yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettuna, perus- ja ihmisoikeuksien ja Suomen oikeusjärjestyksen kannalta hyväksyttävänä tavoitteena. Koska rakennuksen täyden esteettömyyden edellyttäminen olisi aiheuttanut koko tilaisuuden peruuntumisen ja koska tilojen esteettömyydestä aiheutuvia haasteita oli selvityksen mukaan pyritty tapahtumapäivänä ratkaisemaan tapauskohtaisesti, tapahtuman järjestämistä osittaisesta esteellisyydestä huolimatta oli pidettävä myös asianmukaisena ja tarpeellisena ja siten oikeasuhtaisena keinona tavoitteen saavuttamiseksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan kumonneen hakemuksen perusteella syntyneen välillistä syrjintää koskevan syrjintäolettaman ja tältä osin hylkäsi hakemuksen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan vastauksesta ei ilmennyt, että vastaaja olisi ennen tapahtumaa arvioinut esteellisyysasiaa. Vastaaja oli ollut tietoinen tilojensa esteellisyydestä, mutta ei ollut tiedottanut tästä seikasta tapahtumaa koskevissa esitteissä tai esimerkiksi verkkosivuillaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut ryhtynyt yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla riittäviin toimenpiteisiin esteettömyysnäkökohtien huomioon ottamiseksi avoimien ovien päivää järjestäessään.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaisesti avoimien ovien päivää järjestäessään.

Vastaaja oli kuitenkin hakijan yhteydenoton perusteella pyrkinyt selvittämään etukäteen, olisiko hakijan osallistuminen ollut mahdollista toteuttaa erityisjärjestelyin. Koska kysymys oli ollut kertaluontoisesta tapahtumasta ja koska vastaaja selvitti tilojen esteettömyyttä parantavien toimenpiteiden suunnittelun olevan käynnissä, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaajaa ollut tarpeen määrätä ryhtymään yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi tässä asiassa.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2020 Yleisötilaisuuden esteellisyys (PDF) [pdf, 69.3 kt]

Opaskoiran pääsy laivaan

Laivaan pääsy, opaskoira, vammaisuus, syrjintäolettama, esteettömyys

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xxx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on pyörätuolilla liikkuva henkilö ja hänellä on avustajakoira. Hakijan on ollut tarkoitus 22.6.2019 mennä ostamallaan yhdistelmälipulla laivalla ja bussilla turistikierrokselle Helsingin ympäri. Hakijaa ei kuitenkaan päästetty laivaan. Hakija katsoi, että häntä on syrjitty, koska häntä ei päästetty laivaan hänen avustajakoiransa takia.

Vastaaja totesi, ettei vastaaja voi olla varma 22.6.2019 asioinnin tarkasta sisällöstä, eikä asiakaspalvelun työntekijät muista tapahtumaa. Vastaaja kuitenkin totesi, että hakijaa ei olisi päästetty laivaan sen vuoksi, että laiva ei ollut esteetön ja se ei olisi ollut turvallista hakijalle. Vastaaja lisäksi totesi, että sillä on yksi esteetön laiva, johon pääsee sähköpyörätuolilla. Hakija olisi tunnin päästä päässyt tähän esteettömään laivaan. Koirien tuominen laivalle oli myös sallittua.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi alkuun, että avustajakoiran käyttö on suoraan hakijan vammaisuuteen liittyvä asia, joten sen käyttö voitiin katsoa yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitetuksi syrjintäperusteeksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei jälkikäteen ole mahdollista selvittää 22.6.2019 asioinnin tarkkaa sisältöä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta arvioi näyttöä syrjintäolettaman syntymisen osalta kokonaisuutena ottaen huomioon kaiken asiassa kertyneen selvityksen. Lautakunta totesi, että vastaajan laiva palveluna on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Lautakunta katsoi, ettei asiassa ole saatu luotettavaa selvitystä siitä, mitä hakijalle todettiin 22.6.2019 asiointitilanteessa. Lautakunta totesi, että vastaajalla oli hakijan turvallisuuteen liittyvä peruste, miksi häntä ei päästetty laivaan. Lautakunta katsoi, että kyseessä oli objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä peruste, eikä tällöin hakijaa olisi voitu ottaa laivaan riippumatta siitä, mitä asiointitilanteessa hakijalle todettiin. Asiassa oli huomioitava, että vastaajalla on käytössään laiva, johon on esteetön pääsy sähköpyörätuolilla ja avustajakoirien tuominen laivoihin oli sallittua.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa saadun selvityksen perusteella ole objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että vastaaja olisi kohdellut hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti. Asiassa ei siten syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa ja lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7XXx/2019 Opaskoiran pääseminen laivaan (PDF) [pdf, 66.1 kt]

Oppilaaksiotto perusopetuksessa

Oppilaaksiotto, lapsen vammaisuus, perusopetuspaikka, harjoittelukoulu, vertailukelpoisuus, syrjintäolettama

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakijat katsoivat vastaajien toimineen käsillä olevassa asiassa yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon vastaisesti, kun heidän vammaiselle lapselleen ei myönnetty perusopetuspaikkaa yliopiston harjoittelukoulussa.

Harjoittelukoulu teki kielteisen päätöksen hakijoiden lapsen ottamisesta koulun oppilaaksi tilanteessa, jossa koululla tiedettiin lapsen tarvitsevan opetuksessa monenlaista erityistä tukea. Koululla katsottiin, että lapsen opetus tulisi järjestää toiminta-alueittain. Kaupungin lapselle tekemä erityisen tuen päätös ei kuitenkaan sisältänyt lainkaan määräystä tämän pääsääntöisestä opetusryhmästä eikä siitä, annettaisiinko hänelle erityistä tukea muun opetuksen yhteydessä, yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti vai toiminta-alueittain.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että arvioitaessa, onko lapsen tilanne ollut vertailukelpoinen muihin harjoittelukoulun oppilaaksiottoalueella asuvien lasten tilanteeseen, oikeudellisesti merkityksellisenä seikkana oli pidettävä hänen tarvettaan perusopetuslain 17 §:ssä tarkoitettuun erityiseen tukeen sekä siihen seikkaan, ettei hänen erityisen tuen järjestämistapaansa ollut kyseisen säännöksen edellyttämin tavoin riittävästi määritelty.

Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, jonka perusteella olisi objektiivisesti arvioiden ollut oletettavissa harjoittelukoulun ottaneen perusopetukseen lapsen, jonka tilanne olisi ollut erityisen tuen järjestämistavan osalta yhtä epäselvä kuin hakijoiden lapsen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijoiden lapsen tilanne ei ollut vertailukelpoinen suhteessa sellaisten harjoittelukoulun oppilaaksiottoalueella asuvien lasten tilanteeseen, jotka eivät tarvinneet erityistä tukea tai joita koskevassa erityisen tuen päätöksessä tuen järjestämistapa oli laissa edellytetyllä tavalla vahvistettu.

Näin ollen ei ollut objektiivisesti arvioiden perusteltua olettaa vastaajan kohdelleen hakijoiden lasta hänen vammaisuutensa perusteella oppilaaksiottamisessa epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta vertailukelpoisessa tilanteessa olevaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa syntynyt syrjintäolettamaa ja hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4xx/2018 Oppilaaksiotto perusopetuksessa (PDF) [pdf, 103.0 kt]

Vammaisuuden huomioiminen uimahallissa

Vammaisuus, uimahalli, syrjintäolettama

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija asioi 21.6.2018 vastaajan uimahallissa. Hakijaa pyydettiin pesemään hiukset ennen altaaseen menoa. Hakija kävi kastelemassa hiuksensa. Hakijalla on lääketieteellinen tila, jonka vuoksi hänen tulisi käydä uimassa ilman päähinettä ja kuivin hiuksin. Hakija koki, että häntä kohdeltiin epäsuotuisasti muihin uimahallin asiakkaisiin nähden, koska ilman apuvälineitä liikkuvia päästettiin altaalle kuivin hiuksin samaan aikaan, kun hakija on lähetetty pesemään hiuksensa. Vastaaja totesi, että liikunnanohjaajalta on vahingossa jäänyt huomaamatta muita asiakkaita, jotka eivät ole pesseet hiuksiaan ennen altaaseen menoa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei jälkikäteen ole mahdollista selvittää 21.6.2018 tapahtuman tarkkaa sisältöä. Koska osapuolilla on erilainen käsitys 21.6.2018 tapahtumista, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta arvioi näyttöä syrjintäolettaman syntymisen osalta kokonaisuutena ottaen huomioon kaiken asiassa kertyneen selvityksen. Lautakunta totesi, että asiassa ei ole esitetty selvitystä, että vastaajan liikunnanohjaaja olisi ollut tietoinen hakijan lääketieteellisestä tilasta, jonka vuoksi hänen ei tarvitsisi käydä pesemässä hiuksiaan uimahallissa sen järjestyssäännöistä huolimatta. Saadun selvityksen mukana myöskään hakija ei 21.6.2018 vedonnut tähän seikkaan, vaan on käynyt kastelemassa hiuksensa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että esitetyn selvityksen perusteella asiassa ei syntynyt sellaista objektiivisesti arvioiden perusteltua olettamaa, että hakijaa olisi hänen terveydentilansa perusteella kohdeltu epäsuotuisammin kuin muita uimahallin asiakkaita tai että muillakaan perusteilla yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjintäkieltoa olisi rikottu. Asiassa ei syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa. Näin ollen lautakunta hylkäsi hakijan hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Vammaisuuden huomioiminen uimahallissa (PDF) [pdf, 103.8 kt]

Leirintäalueen esteettömyys

Leirintäalue, esteettömyys, välillinen syrjintä

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 5xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö olisi halunnut majoittua leirintäalueelle, jonka oli ilmoitettu olevan esteetön. Hänen saavuttuaan paikan päälle kävi ilmi, ettei leirintäalueella ollut WC -tilaa, jota hakija olisi pystynyt käyttämään. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan leirintäalue palveluna oli muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Lautakunta totesi, että leirintäalueen wc- ja suihkutilojen käyttö voidaan katsoa olevan olennainen ja tarpeellinen osa hakijalle vastaajan tarjoamasta palvelusta. Hakija oli tullut vammaisuutensa vuoksi asetetuksi muita leirintäalueen vierailijoita epäedullisempaan asemaan. Asiassa oli siten tältä osin syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukainen syrjintäolettama välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Asiassa oli kyse leirintäalueesta, joka on yleisölle avoin palvelu. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan vammaisille henkilöille on varmistettava muiden kanssa yhdenvertainen pääsy fyysiseen ympäristöön, kuten yleisölle avoimiin palveluihin. Saavutettavuus on turvattava jo ennen kuin henkilö pyytää päästä johonkin tilaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei avointa palvelua voida pitää saavutettavana, mikäli vammaisen henkilön on tilaa käytettäessä otettava esimerkiksi turvallisuutta koskeva riski. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakijan syrjintäväitteen arvioinnin osalta ei ole merkitystä sillä, että jotkut liikuntarajoitteiset ovat aiemmin voineet käyttää vastaajan tiloja ja palveluja. Hakijan vammaisuuden takia hän ei joka tapauksessa voinut turvallisesti käyttää vastaajan wc- ja suihkutilaa.

Ottaen erityisesti huomioon YK:n vammaisyleissopimuksen vaatimukset, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija ei vammaisuutensa takia tosiasiassa voinut muiden henkilöiden tavoin käyttää vastaajan tarjoamaa palvelua. Lautakunta katsoi vastaajan välillisesti syrjineen hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella ja kielsi vastaajaa uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 5xx/2018 Leirintäalueen esteettömyys (PDF) [pdf, 163.3 kt]

Ruotsinkielinen ortodoksisen uskonnon opetus

Opetus, uskonto, kieli, kotipaikka, vertailukelpoisuus, syrjintäolettama, välillinen syrjintä

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 3xx/2017

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija katsoi lapsensa tulleen syrjityksi ruotsinkielisen ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämisessä uskontonsa, äidinkielensä ja asuinpaikkansa perusteella. Aluehallintovirasto katsoi hakijan valitukseen antamassaan päätöksessä, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus kunnan ruotsinkielisessä opetustoimessa ei ollut voimassa olevan lainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden mukaista.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, etteivät suomen ja ruotsinkielinen ortodoksisen uskonnon opetus olleet sillä tavoin vertailukelpoisia, että hakijaa olisi kielen perusteella syrjitty verrattuna kunnan suomenkieliseen ortodoksisen uskonnon opetukseen. Asiassa vertailukelpoinen ryhmä oli muut hakijan lapsen luokalla katsomusaineita opiskelevat oppilaat. Näin ollen asiassa ei syntynyt hakijan lapsen äidinkieleen perustuvaa syrjintäolettamaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että kunnat päättävät itsenäisesti opetussuunnitelmistaan, eikä kunta ollut päättänyt muiden kuntien opetussuunnitelmista. Asiassa ei syntynyt tällä perusteella syrjintäolettamaa asuinpaikkaan perustuvasta syrjinnästä.

Hakijan lapsen matkustaminen kouluun toiseen kuntaa opetusta saamaan oli hakijan omaan päätökseen perustuva asiaintila, joten tälläkään perusteella asiassa ei syntynyt syrjintäolettamaa asuinpaikkaan perustuvasta syrjinnästä.

Koska hakijan lapsi oli saatujen selvitysten mukaan ollut luokassaan ainoa ortodoksista uskontoa opiskeleva lapsi, olivat opetussuunnitelman perusteista poikkeavat yhteiset katsomusaineiden opetustilanteet, etenkin kun suurin osa opetuksesta oli toteutettu yhteisopetuksena, omiaan saattamaan hakijan lapsen sekä sosiaalisesti että oppimisen suhteen luokassa heikompaan asemaan suhteessa enemmistönä oleviin oppilaisiin. Samoin pätevän opettajan puuttuminen oli ollut näissä olosuhteissa omiaan saattamaan hakijan lapsen luokassaan ainoana ortodoksisen uskonnon opiskelijana epäedullisempaan asemaan muihin luokassa katsomusaineita opiskelleisiin verrattuna.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei kunta ollut kyennyt kumoamaan syntynyttä syrjintäolettamaa ja että kunnan menettely hakijan lasta kohtaan ruotsinkielisen ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämisessä oli ollut yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä välillistä syrjintää hänen uskontoonsa liittyvien syiden perusteella.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 3xx/2017 Ruotsinkielinen ortodoksisen uskonnon opetus (PDF) [pdf, 200.2 kt]

Tulkkauspalvelun resurssit

Tulkkauspalvelu, vammaisuus, syrjintäolettama, resurssit

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on oikeutettu Kelan tulkkauspalveluun ja katsoi, ettei tulkkauspalvelu toimi yhdenvertaisesti Lapin alueella. Hakija katsoi, ettei hän ole saanut Kelan tulkkiresurssien vuoksi tulkkeja ja että Kelan pitäisi antaa hänen käyttää tulkkia, joka on aiemmalla hankintakaudella tulkannut hänelle.

Kela totesi etsineensä tulkkeja monin tavoin, mutta tulkkeja ei löytynyt. Tulkin järjestämiseen vaikutti myös kahden tulkin poistuminen palveluntuottajan palveluksesta. Kela totesi, että se voi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätösten (dno 3xx/2018, antopäivä xx.xx.2018, lainvoimainen ja dno 4xx/2018, antopäivä xx.xx.2019, lainvoimainen) myötä välittää myös toisen asiakasryhmän tulkin hakijalle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei lautakunnan toimivaltaan kuulu tutkia luonteeltaan hypoteettisia kysymyksiä, eikä arvioida yleisellä tasolla jonkin menettelyn tai käytännön yhdenvertaisuuslain mukaisuutta lainkäyttöpäätöksissään. Lautakunta tutki, onko hakijaa syrjitty hakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei hakija esittänyt asiassa sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi objektiivisesti arvioiden oletettavissa, että Kelan menettely tulkin välittämisessä tai tulkkiresurssien riittävyydessä olisi perustunut hänen kuulonäkövammansa tai muuhunkaan hänen henkilöönsä liittyvään syyhyn. Lautakunta katsoi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakijaa ei ole kohdeltu hänen kuulonäkövammansa tai muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin muita tulkkauspalvelun asiakkaita, jotka ovat hakijan kanssa vertailukelpoisessa asemassa. Näin ollen asiassa ei syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Äänestys 4-1)

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Tulkkauspalvelun resurssit (PDF) [pdf, 68.7 kt]

Tulkkauspalvelun resurssit

Tulkkauspalvelu, vammaisuus, syrjintäolettama, resurssit

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on oikeutettu Kelan tulkkauspalveluun. Hakija katsoi, ettei hän saanut Kelan tulkkiresurssien vuoksi tulkkeja ja Kela syrjii häntä. Myös alueellisen resurssoinnin ja hänen asuinpaikkansa vuoksi Kela syrji häntä, koska hänelle ei löydy tulkkia. Kela katsoi, että se on hankkinut riittävästi tulkkausresursseja ja pyrkinyt järjestämään hakijalle tulkkausta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakija ei ole esittänyt asiassa sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi oletettavissa, että Kelan menettely tulkkausresurssien tai hankinta-alueiden määrittelyn osalta olisi perustunut hänen vammaisuutensa, asuinpaikkaansa tai muuhunkaan hänen henkilöönsä liittyvään syyhyn. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei syntynyt sellaista objektiivisesti arvioiden perusteltua olettamaa, että hakijaa olisi kohdeltu eri tavoin kuin muita tulkkauspalvelun asiakkaita, jotka ovat hakijan kanssa vertailukelpoisessa asemassa. Näin ollen asiassa ei näiltä osin syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa.

Hakija toi myös esiin tulkkitilauksen 19.12.2018, jolloin hän ei ole saanut tulkkia, vaikka vapaana olisi ollut pätevä tulkki Kelan tulkkauspalvelun toisesta asiakasryhmästä. Kelalta saadun tiedon mukaan hakijalle löytyi tulkki hänen tilauksiinsa 19.12.2018. Muiden tulkkitilausten osalta lautakunnalle ei ole esitetty, että vapaana olisi ollut pätevä Kelan hankinnassa hyväksytty tulkki. Näin ollen myöskään tältä osin ei syntynyt syrjintäolettamaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta lisäksi totesi, ettei lautakunnan toimivaltaan kuulu tutkia luonteeltaan hypoteettisia kysymyksiä, eikä arvioida yleisellä tasolla jonkin menettelyn tai käytännön yhdenvertaisuuslain mukaisuutta lainkäyttöpäätöksissään. Lautakunta tutki, onko hakijaa syrjitty hakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa. Lautakunta katsoi saadun selvityksen perusteella, ettei objektiivisesti arvioiden ole aihetta olettaa, että Kela olisi kohdellut hakijaa hänen vammaisuutensa, asuinpaikkansa tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti. Näin ollen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakijan hakemuksen kokonaisuudessaan.

(Äänestys 4-1)

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2018 Tulkkauspalvelun resurssit (PDF) [pdf, 132.4 kt]

Kansalaisuuden ja asuinpaikan vaikutus asuntolainan myöntämiseen

Asuntolaina, asuinpaikka, kansalaisuus, syrjintäolettama

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija katsoi vastaajan syrjineen häntä hänen kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella, kun hänelle ei myönnetty asuntolainaa Suomessa sijaitsevaan asuntoon. Vastaaja selvitti, että kyse on ollut hakijan luottokelpoisuuden arvioinnista ja päätös on perustunut vastaajan luottopolitiikkaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi aluksi, että hakijan asuinpaikka on sellainen syrjintäperuste, joka voidaan katsoa yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitetuksi muuksi henkilöön liittyväksi syyksi. Lautakunta totesi, ettei lautakunnan toimivaltaan kuulu tutkia luonteeltaan hypoteettisia kysymyksiä, eikä arvioida jonkin menettelyn tai käytännön yhdenvertaisuuslain mukaisuutta yleisellä tasolla lainkäyttöpäätöksissään. Lautakunta ei voi yleisesti todeta, eikä sillä ole toimivaltaa antaa lausuntoja yksityishenkilön pyynnöstä koskien sitä, miten suomalaisten pankkien tulisi toimia asuntolainan myöntämisessä, ellei kyse ole hakijan väitetystä syrjinnästä. Lautakunta jätti tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomana hakijan vaatimukset siitä, miten suomalaisten pankkien tulisi toimia suhteessa asuntolainan myöntämiseen EU-kansalaisille ja luottopolitiikkansa julkistamiseen.

Lautakunta totesi, että elinkeinotoimintana harjoitettavassa luoton myöntämisessä on kyse palvelujen tarjoamisesta yleisölle, eikä siinä saa menetellä yhdenvertaisuuslaissa kielletyllä tavalla syrjivästi. Asiakkaiden luotottaminen on elinkeinon harjoittamista, jonka tarkoituksena on saada liikevoittoa. Se merkitsee omaisuudensuojan piiriin kuuluvan rahamääräisen varallisuuden antamista asiakkaan käyttöön yhdessä sovituin ehdoin. Selvää on, ettei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta saada yksityisiltä tahoilta luottoa, eikä yksityisillä tahoilla ole velvollisuutta myöntää luottoa. Luotonanto ei saa kuitenkaan perustua syrjiviin perusteisiin.

Lautakunta totesi, että vastaajan on noudatettava kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n mukaista velvollisuutta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus. Lautakunta katsoi, että vastaajan toiminnassa on ollut kyse lainaneuvotteluista ja siitä, että vastaaja on arvioinut hakijan antamien tietojen perusteella, ettei lainan myöntäminen ole mahdollista. Hakijaa ei siten jätetty luotottamatta hänen ulkomaalaisuutensa vuoksi, vaan hakijan asuessa ulkomailla hänen tosiasialliset olosuhteensa ovat saadun selvityksen perusteella olleet sellaiset, ettei vastaaja katsonut voivansa täyttää sille laissa ja Finanssivalvonnan standardissa asetettuja velvoitteita arvioidessaan hakijan luottokelpoisuutta.

Lautakunta katsoi, että pankki on esittänyt asianmukaiset perusteet sille, miksi hakijalle ei ole myönnetty lainaa. Pankin menettely lainan myöntämisessä oli perustunut hyväksyttäviin pankin noudattamiin luotonannon periaatteisiin. Lautakunta katsoi, että pankin noudattamien luotonannon periaatteiden ei ole osoitettu kohdistuneen hakijaan siten, että häntä olisi syrjitty hänen kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella. Lautakunnan käsityksen mukaan vastaaja olisi menetellyt luotonannossa samoin kansalaisuudesta riippumatta muissakin sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö ei vakinaisesti asuisi Suomessa, joten hakijan kansalaisuudella ei ole ollut asiassa merkitystä.

Lautakunta totesi, että asuntolainan epääminen on johtunut hakijan tosiasiallisista olosuhteista, eikä tämä muodosta yhdenvertaisuuslaissa 8 §:ssä tarkoitettua henkilöön liittyvää syytä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa saadusta selvityksestä ilmene seikkoja, jotka antaisivat lautakunnalle objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että vastaaja olisi kohdellut hakijaa hänen kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella epäsuotuisammin kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevaa tai ollutta henkilöä. Kyseessä ei ollut myöskään epäedullisempaan asemaan saattamisesta hänen kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa vuoksi. Näin ollen syrjintäolettamaa ei ole syntynyt. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4XX/2018 Kansalaisuuden ja asuinpaikan vaikutus asuntolainan myöntämiseen (PDF)
[pdf, 125.4 kt]

Verkkopankkipalvelu

Pankkipalvelu, verkkopankki, tietoliikennevälineet, pankkipalvelumaksut, tosiasiallinen olosuhde

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx ja 5xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakijalla oli diagnosoitu erilaisia hänen liikkumiseensa vaikuttavia sairauksia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi hakijan olevan yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu vammainen henkilö. Hakija katsoi X pankin syrjineen häntä hänen vammaisuutensa ja terveydentilansa perusteella, koska pankki ei ollut antanut hänelle tietokonetta, älypuhelinta tai muita tietoteknisiä välineitä verkkopankkipalvelujen käyttöä varten. Hän katsoi pankin syrjineen häntä myös perimällä häneltä pankkipalveluista erilaisia maksuja.

Saadun selvityksen perusteella yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että ei ollut perusteltua aihetta olettaa, että maksukortin toimittamisessa tai palvelumaksujen perimisessä ilmenneet pankin virheet, pankin kieltäytyminen toimittamasta hakijalle verkkopankin käyttöön tarvittavia laitteita ja tietoliikennepalveluja taikka maksujen periminen hänelle postitse lähetettävistä tiliotteista tai muista pankin asiakirjoista olisi perustunut hänen vammaisuuteensa tai muuhunkaan hänen henkilöönsä liittyvään syyhyn yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Se, ettei hakija omistanut tietokonetta tai muita verkkopankin käyttöön tarvittavia laitteita, ei ollut yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilöön liittyvä syy, vaan tosiasiallinen olosuhde. Yhdenvertaisuuslain esitöissä on todettu, että erot ihmisten tosiasiallisissa olosuhteissa eivät yleensä muodosta säännöksessä tarkoitettua henkilöön liittyvää syytä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa ollut syntynyt hakijan henkilöön liittyvään syyhyn perustuvaa olettamaa siitä, että vastaaja olisi syrjinyt häntä pankkipalveluissa yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla välittömästi.

Saadun selvityksen mukaan hakija oli vuosien ajan käyttänyt vastaajan verkkopankkipalveluja pankkiasioidensa hoitamiseen. Hakija oli ilmoittanut vastaajalle verkkopankin kautta lähettämässään viestissä käyttävänsä verkkopankkipalveluja ”jatkuvasti” naapurinsa tietokoneella. Hänelle oli aktivoitu tunnuslukulaite verkkopankissa tunnistautumiseksi, eikä hän ollut tuolloin tuonut ilmi, että hänellä olisi ollut verkkopankin tai tunnuslukulaitteen käyttöön liittyviä erityistarpeita.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei saadusta selvityksestä ilmennyt, miten hakijan vammaisuus olisi estänyt häntä saamasta vastaajan verkkopankkipalveluja tai muita pankkipalveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Asiassa ei ole näin ollen syntynyt olettamaa kohtuullisten mukautusten epäämisestä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4xx ja 5xx/2018 Verkkopankkipalvelun käyttäminen (PDF) [pdf, 135.1 kt]

Uhkasakko ja maksuun määrääminen

Uhkasakko, uhkasakon maksuun määrääminen

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija vaati uhkasakon maksuun määräämistä, koska hakijan mukaan Kansaneläkelaitos (Kela) ei ollut noudattanut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan antamaa päätöstä 3xx/2018. Hakija katsoi jääneensä edelleen toistuvasti ilman tulkkia.

Kela katsoi noudattaneensa päätöstä 3xx/2018. Kelan mukaan hakijan esiin tuomat tulkkitilaukset olivat olleet erilaisia kuin se, jota lautakunnan antama päätös koski. Kela myös katsoi, että sen oli noudatettava hankintalakia ja tekemiään hankintasopimuksia.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että se oli useissa muissa hakijaa koskevissa päätöksissään todennut, että Kelan ohjeistus ja menettely oli edelleen toistuvasti johtanut hakijan välilliseen syrjintään.

Uhkasakon määräämistä maksuun koskevassa asiassa on hakijan tehtävänä osoittaa, että vastaaja ei ole noudattanut päävelvoitetta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että uhkasakon maksuun määräämisessä oli otettava huomioon kokonaisuutena Kelan menettely päätöksen noudattamisessa. Lautakunta totesi, että hankintalaki tai hankintasopimus eivät poistaneet velvollisuutta noudattaa yhdenvertaisuuslakia ja lautakunnan antamaa päätöstä. Lautakunta totesi, että uhkasakkoa ei kuulunut määrätä maksettavaksi, vaikka päävelvoite olisikin täytetty vasta päätöksessä annetun määräajan jälkeen.

Kelan 12.2.2020 aloittaman suorahankintajärjestelyn oli tarkoitus turvata oikeus saada tulkki tilanteessa, jossa asiakas oli jäämässä ilman tulkkia omasta asiakasryhmästä. Kuvatun järjestelyn avulla hakijan oli tarkoitus saada myös toisesta asiakasryhmästä tulkki. Lisäksi Kela oli välittänyt 30.3.2020 lähtien tulkkitilauksia suoraan suorahankinnan perusteella palvelua tuottaville tulkeille, jos yhdelläkään kilpailutuksen perusteella palvelua tuottavalla tulkilla ei ollut vapaita tulkkiaikoja. Näin ollen lautakunta katsoi, että Kela oli noudattanut lautakunnan päätöstä 3xx/2018.

Hakija toi lisäksi esiin, että hän ei ollut edelleenkään saanut tiettyihin tulkkitilauksiin tulkkeja. Kelan selvityksen mukaan tulkkeja oli kuitenkin etsitty sekä hankinnan että suorahankinnan perusteella tulkkikalentereista ja sähköpostitiedusteluilla. Lautakunta katsoi, että Kela oli noudattanut lautakunnan päätöstä.

Lautakunta totesi vielä, että Kela voi järjestää tulkkauspalvelun asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, kunhan tulkkauspalvelua ei järjestetä syrjivästi. Lautakunta katsoi Kelan toimineen lautakunnan päätöksen 3xx/2018 mukaisesti, kun Kela oli ensisijaisesti etsinyt hankinnassa hyväksytyt palveluntuottajat ja vasta sitten siirtynyt etsimään tulkkeja suorahankintajärjestelyn kautta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että uhkasakon tarkoituksena oli saada vastaaja noudattamaan annettua velvoitetta, joka oli ollut päätöksen 3xx/2018 mukaan se, ettei hakijaa saa välillisesti syrjiä tulkkauspalvelun järjestämisessä. Ottaen huomioon Kelan 12.2.2020 käyttöön ottaman suorahankintajärjestelyn, lautakunta katsoi asiassa jääneen osoittamatta, että

Kela olisi jättänyt noudattamatta lautakunnan päätöksen 3xx/2018 mukaista velvoitetta. Näin ollen lautakunta katsoi, ettei ole aiheellista määrätä uhkasakkoa maksuun ja hylkäsi hakijan hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2019 Uhkasakon maksuun määrääminen (PDF) [pdf, 111.0 kt]

Tulkkaus- ja kirjoitustulkkauspalvelu

Tulkkauspalvelu, kirjoitustulkkaus, kohtuullinen mukautus, uhkasakko

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Kela oli myöntänyt oikeuden käyttää tulkkauspalvelua kuurolle puheella kommunikoivalle henkilölle, jonka äidinkieli oli englanti. Hänen oli erittäin vaikeaa oppia suomea kuuroutensa vuoksi. Kela järjesti asianomistajalle tulkkauspalvelua puhutusta englannista kirjoitetuksi englanniksi, puhutusta suomesta kirjoitetuksi suomeksi sekä selkokielistä kirjoitustulkkausta (suomi-suomi). Asianomistaja pyysi Kelalta kirjoitustulkkausta puhutusta suomesta kirjoitetuksi englanniksi osallistuakseen kuulovammaisten vertaistukitoimintaan. Kela ei myöntänyt tulkkausta pyydetyllä tavalla. Asianomistaja olisi tarvinnut tulkkausta kirjoitustulkkauksena (suomi-englanti) vertaistukitoiminnassa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asianomistajalla oli ollut tarve saada tulkkitilaukseensa kirjoitustulkkausta (suomi-englanti). Ottaen lisäksi huomioon tulkkauspalvelun luonne asianomistajan subjektiivisena oikeutena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukainen syrjintäolettama kohtuullisen mukautuksen epäämisestä.

Kelan mukaan sillä ei ollut velvollisuutta järjestää kirjoitustulkkausta hakijan esittämällä tavalla, koska se ei ole tulkkauspalvelulain mukaista. Kela totesi, ettei se palvelun laadun varmistamisen ja hankinnan vuoksi pysty järjestämään palvelua esitetyllä tavalla. Kela piti pyydetyn mukautuksen tekemistä mahdottomana, koska Kelan mukaan kyse ei olisi ollut tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohdan mukaisesta tulkkauksesta, eikä Kelalla siten olisi toimivaltaa sen järjestämiseen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ottaen huomioon tulkkauspalvelulain 1 §:ssä säädetyn tarkoituksen edistää vammaisen henkilön mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä ja 10 §:n säännöksen tulkkauspalvelun järjestämisestä sekä perustuslain 22 §:n julkisen vallan velvollisuudesta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ettei tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohta estä puhutun suomen tulkkaamista kirjoitetuksi englanniksi. Lautakunta myös totesi, ettei Kela voinut toimivaltaansa vedoten jättää noudattamatta yksittäisessä tapauksessa yhdenvertaisuuslaissa säädettyä velvoitetta kohtuullisiin mukautuksiin. Lisäksi lautakunta totesi, että vakuutusoikeuden päätöksen (VakO 2859:2016) mukaan tulkkauspalvelulain säännöksissä ei ole asetettu suomen, ruotsin ja saamen kieltä koskevaa rajoitusta tulkkauspalvelun järjestämiselle. Vakuutusoikeuden päätöksen mukaan Kelan ei olisi siten tullut hylätä englanninkielisen henkilön hakemusta oikeudesta tulkkaukseen asiointitilanteissa suomen kielestä kirjoitettuun englantiin tai suomen kielestä ASL (American Sign Language) -viittomakielelle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei palvelun järjestäminen pyydetyn mukautuksen tapaan aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. Lautakunta totesi, etteivät hankinta ja sen järjestely olleet sellaisia syitä, joiden perusteella kohtuullisia mukautuksia vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi voitaisiin jättää toteuttamatta. Lisäksi kohtuullisella mukautuksella huomioitaisiin asianomistajan toiveet ja yksilölliset tarpeet tulkkauspalvelulain 10 §:n mukaisesti. Yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaisesti myös sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole syrjintää.

Lautakunta katsoi, että Kela oli evännyt asianomistajalta kohtuullisen mukautuksen palvelun järjestämiseen kirjoitustulkkauksena (suomi-englanti). Lautakunta kielsi Kelaa uusimasta tai jatkamasta asianomistajan syrjintää ja asetti kieltopäätöksensä tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2018 Tulkkaus- ja kirjoitustulkkauspalvelu (PDF) [pdf, 143.3 kt]

Viittomakielen tulkki valintakokeessa

Valintakoe, viittomakieli, tulkkaus, kohtuullinen mukautus

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on kuuro ja hänellä on Kelan myöntämä päätös viittomakielen tulkkauksesta, jota palvelua hän käyttää arjessaan. Hakija oli ilmoittautunut ammattikorkeakoulun järjestämään valtakunnalliseen digitaaliseen valintakokeeseen. Hakija katsoi tulleensa syrjityksi, kun ammattikorkeakoulu oli ensin evännyt hakijan pyynnön viittomakielen tulkin käyttämisestä valintakokeessa, koska pyyntö oli lähetetty ennalta ilmoitetun määräajan jälkeen.

Ottaen huomioon, että korkeakoulut olivat vastaajan selvittämällä tavalla valtakunnallisesti yhdenmukaistetun käytännön mukaisesti pyytäneet kaikilta hakijoilta tietoa kaikista mahdollisista erityisjärjestelyistä tiettyyn määräpäivään mennessä, ja että valintakoetilaisuuden luonne ja tarkoitus olivat voineet edellyttää koejärjestäjän etukäteisvalmistautumista erilaisiin poikkeaviin järjestelyihin, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei erillisen erityisjärjestelypyynnön edellyttämistä ole sellaisenaan pidettävä välittömästi tai välillisesti kuulovammaisia henkilöitä syrjivänä käytäntönä. Hakijan kuukausi määräajan jälkeen vain muutama päivä ennen pääsykoetta esittämää pyyntöä oli näin ollen arvioitava kohtuullisten mukautusten pyytämisenä.

Vastaaja oli selvittänyt uuden valintakokeen olleen kokonaan digitaalinen ja kirjallinen, myös yleisten valintakoeohjeistuksien osalta. Vastaajan edustaja oli ensimmäisessä vastausviestissään valtakunnalliseen yhdenmukaiseen ohjeistukseen ja määräaikoihin vedoten, arvioimatta hakijan henkilökohtaisia ominaisuuksia, evännyt kuulovammaisen henkilön tulkin osallistumisen pääsykokeeseen. Vastaaja oli kuitenkin vielä ennen pääsykoetta erillisellä pikapäätöksellä myöntänyt hakijalle erityisjärjestelyn viittomakielen tulkin käyttämisestä valintakokeessa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kun hakijan yhteydenotto oli tullut vastaajan tietoon hyvin lähellä valintakoetta, ja vastaaja oli ensimmäisestä kieltävästä vastauksestaan huolimatta ennen koetta myöntänyt hakijalle erityisjärjestelyn, ja näin viimeistään tällä toimenpiteellä mahdollistanut hakijan yhdenvertaisen osallistumisen pääsykokeeseen, sen ei voitu katsoa evänneen hakijalta hänen pyytämäänsä kohtuullista mukautusta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakijan hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Viittomakielentulkki valintakokeeseen (PDF) [pdf, 110.1 kt]

Yleisötilaisuuden esteettömyys

Yleisötilaisuus, esteellisyys, pyörätuoli, hissi, välillinen syrjintä

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, kun hän olisi osallistunut A Oy:n järjestämään yleisölle avoimeen tilaisuuteen, mutta ei hissin esteellisyyden takia voinut osallistua siihen.

Avoimien palvelujen ja tapahtumien pariin pääsemistä voidaan edellyttää jo ennen kuin vammainen henkilö nimenomaisesti pyytää päästä osallistumaan tiettyyn tilaisuuteen. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi näin ollen, että avoimen tapahtuman olisi tullut olla lähtökohtaisesti kaikille saavutettava. Se seikka, että hakija oli vasta päivää ennen tapahtumaa tiedustellut vastaajalta tilojen esteettömyydestä, ei poistanut vastaajan lähtökohtaista vastuuta järjestää yleisölle avoin tilaisuutensa esteettömässä tilassa.

Yhdenvertaisuuslaki ei yleisölle avoimen tapahtuman järjestäjän vastuun osalta yksilöi sitä suhdetta, joka tapahtuman järjestävällä taholla on yhdenvertaisuuslain soveltumiseksi oltava tapahtuman järjestämispaikkaan. Yhdenvertaisuussääntely kohtelee näin ollen samalla tavoin sekä toimitilojen omistajia, vuokralaisia että vain lyhytaikaisesti vuokraavia henkilöitä silloin, kun nämä järjestävät yleisölle avoimia tapahtumia. Edellä selostetuilla perusteilla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että pelkästään vastaajan pyrkimystä järjestää tilaisuutensa omissa vuokratoimitiloissaan ei voida pitää yhdenvertaisuuslain 13 §:n tarkoittamana erilaisen kohtelun oikeuttavana hyväksyttävänä tavoitteena. Vastaaja ei ollut osoittanut ryhtyneensä konkreettisiin toimiin selvittääkseen etukäteen tapahtuman vaihtoehtoista järjestämispaikkaa eikä tapahtuman siirtämiseksi myöhemmin esteettömiin tiloihin, joten asiassa ei tältä osin ole näytetty olleen kysymys poikkeukselliseen hyväksyttävään syyhyn perustuvasta tilajärjestelystä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut kumonnut hakemuksen perusteella syntynyttä välillistä syrjintää koskevaa syrjintäolettamaa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta pitää kuitenkin vastaajan sittemmin esteettömyyden edistämiseksi toimitilan vaihtamisena ilmeneviä toimia asianmukaisina.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan välillisesti syrjineen hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella ja kielsi sitä uusimasta tai jatkamasta syrjintää.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2019 Yleisötilaisuuden esteellisyys (PDF) [pdf, 57.9 kt]

Yleisötilaisuuden esteettömyys

Yleisötilaisuus, esteellisyys, pyörätuoli, wc-tila, tilavarauksen peruuntuminen, tilapäisjärjestelyt, syrjintäolettaman kumoutuminen

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Vammansa takia liikkumiseensa pyörätuolia käyttävä hakija katsoi tulleensa syrjityksi kun vastaajan järjestämä poliittinen yleisötilaisuus oli järjestetty esteellisissä tiloissa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi selvitetyksi, että vastaaja oli joutunut vaihtamaan poliittiselle keskustelulle varatun tapahtumansa tapahtumatilaa pikaisella aikataululla itsestään riippumattomista syistä. Vastaajalle oli jäänyt ennen tapahtumaa kaksi viikkoa aikaa hankkia uusi tila, eikä sen väitteensä mukaan ollut tässä ajassa ollut mahdollista löytää uutta esteetöntä tilaa. Vastaaja oli tehnyt useita tilapäistoimia esteettömyyden ja saavutettavuuden takaamiseksi uudessa tapahtumatilassa ja konsultoinut esteettömyysasiantuntijoita.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan yksittäistapauksessa tapahtumansa mahdollistamiseksi järjestämät ratkaisut oli tarkoitettu poikkeustapauksessa tilapäisiksi. Kun luiskien poikkeavasta kaltevuudesta huolimatta niiden vaarallisuudesta ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä ja kun vastaaja oli tarjonnut tilapäisen esteettömän wc-ratkaisun läheltä tapahtumatilaa, pelkästään näiden vammaisten henkilöiden osallistumisen mahdollistamiseksi tehtyjen toimien ei voitu katsoa muodostuneen tapahtuman järjestämisen estäviksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kyseisessä yksittäistapauksessa vastaajan tavoite oli ollut poliittisen mielipiteenvapautta edistävän tilaisuuden toteuttaminen edellisen tilavarauksen peruuntumisesta ja uuden tilan osittaisesta esteellisyydestä huolimatta. Ottaen huomioon tavoitteen tärkeys Suomen oikeusjärjestelmän näkökulmasta arvioituna sekä se, että vastaaja on lukuisilla yksittäistapauksessa tehtävillä poikkeusjärjestelyillä mahdollistanut myös vammaisten henkilöiden osallistumisen tapahtumaan, vastaajan käyttämiä keinoja on pidettävä oikeasuhteisina.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan kumonneen hakemuksen perustella syntyneen syrjintäolettaman ja hylkäsi hakemuksen.

(Lopputulos lainvoimainen, hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, ettei asiassa syntynyt syrjintäolettamaa, koska hakija ei ollut mennyt tilaisuuteen, jotta olisi ollut mahdollista yrittää saada esteettömyys korjatuksi kohtuullisin mukautuksin.)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2019 Yleisötilaisuuden esteettömyys (PDF) [pdf, 38.6 kt]

Yleisötilaisuuden esteettömyys

Yleisötilaisuus, esteellisyys, pyörätuoli, wc-tila, välillinen syrjintä

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, kun hän olisi osallistunut T ry:n järjestämään yleisölle avoimeen Kalevala-juhlaan, mutta ei paikan esteellisyyden takia voinut osallistua siihen.

Kun hakija oli etukäteen selvittänyt mahdollisuuksiaan osallistua tilaisuuteen, mutta oli esteettömyydestä saamiensa tietojen perusteella estynyt osallistumasta, asiassa syntyi olettama hakijan asettamisesta näennäisesti yhdenvertaisen tapahtuman osallistumisen osalta hänen vammaisuutensa perusteella muita epäedullisempaan asemaan.

YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan vammaisille henkilöille on varmistettava muiden kanssa yhdenvertainen pääsy fyysiseen ympäristöön sekä paikkoihin, joissa tarjotaan kulttuuripalveluja. Yleisölle avoimen kulttuuritilaisuuden olisi tullut olla jo lähtökohtaisesti esteetön ja saavutettava. Asiassa oli käynyt ilmi, että ainakin riidattomasti esteellisen wc-tilan osalta hakijalla ei hänen käyttämänsä apuvälineen takia ollut yhtäläistä osallistumismahdollisuutta tilaisuuteen. T ry:n selvityksistä ei ilmennyt, että se olisi ryhtynyt konkreettisiin toimiin selvittääkseen etukäteen tapahtuman vaihtoehtoista järjestämispaikkaa tai tapahtuman siirtämiseksi myöhemmin esteettömiin tiloihin, joten asiassa ei tältä osin ollut näytetty olleen kysymys poikkeukselliseen hyväksyttävään syyhyn perustuvasta tilajärjestelystä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut kumonnut hakemuksen perusteella syntynyttä välillistä syrjintää koskevaa syrjintäolettamaa ja kielsi T ry:tä uusimasta tai jatkamasta syrjintää.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2019 Yleisötilaisuuden esteellisyys (PDF) [pdf, 55.6 kt]

Oman äidinkielen käyttö viranomaisessa

Syrjintäolettama, välitön syrjintä, äidinkieli, poliisiviranomainen, uhkasakko

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 6xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyysi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta arvioimaan, onko poliisilaitos syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella.

Asianomistaja oli siirretty selviämishoitoasemalta poliisin säilytyssuojaan ja hän oli ollut poliisilain perusteella kiinniotettuna. Tullessaan poliisilaitokselle asianomistaja oli puhunut ruotsia. Selviämishoitoaseman hoitajat olivat todenneet asianomistajan puhuneen hyvin myös suomen kieltä. Säilytyssuojan vartija oli kertonut asianomistajalle ruotsin kielellä, ettei hänen kielitaitonsa ollut riittävä hakijan kiinnioton perusteiden sekä tämän oikeuksien ja velvollisuuksien kertomiseksi. Muutoin poliisin virkamiehet olivat puhuneet hänen kanssaan suomeksi. Asianomistaja oli pyytänyt, että hän saisi asioida ruotsiksi. Suomenruotsalainen työntekijä oli ollut tapahtumahetkellä tauolla, mutta häntä ei pyydetty kommunikoimaan asianomistajan kanssa.

Vastaaja totesi, että kyseessä oli ollut inhimillinen väärinymmärrys koskien asianomistajan tarvetta vaihtaa kieltä. Selviämishoitoaseman hoitajat sekä asianomistajan äiti olivat todenneet hänen ymmärtävän ja puhuvan suomea. Asianomistajan oikeusturva ei vaarantunut sen vuoksi, että hänen kanssaan ei asioitu ruotsiksi. Asianomistaja ei kyseessä olevassa tilanteessa joutunut epäedullisempaan asemaan kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevat henkilöt ja hänen oikeutensa olivat tulleet turvatuiksi kielellisestä menettelyvirheestä huolimatta. Asianomistajaa ei syrjitty sellaisella tavalla kuin yhdenvertaisuuslaki edellytti, eikä uhkasakon asettamiselle ollut perusteita.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi asianomistajan kokeneen, ettei hän saanut asiaansa hoidettua omalla äidinkielellään ja katsonut siitä johtuvan, että hänet oli siirretty myös putkaan. Asianomistaja oli lisäksi ollut päihtynyt ja alaikäinen, jolloin oman äidinkielen käyttö oli ollut erityisen tärkeää.

Lautakunta totesi, että asiaa arvioitaessa oli otettava huomioon perustuslain ja kielilain vaatimukset koskien oman äidinkielen käyttöä, perustuslain 22 §:n mukainen julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä se, että vastaajan toiminnassa on kyse julkisen vallan käytöstä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella, että asianomistajan perustuslaissa taattua oikeutta käyttää omaa äidinkieltään oli rajoitettu. Lautakunta katsoi, että asiassa oli tällä perusteella syntynyt objektiivisesti arvioiden olettama, että vastaaja oli kohdellut asianomistajaa tämän kieleen liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin sellaista henkilöä, joka oli käyttänyt äidinkielenään suomea ja voinut asioida suomeksi. Asiassa oli näin ollen syntynyt syrjintäolettama yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetusta välittömästä syrjinnästä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että se, että vastaaja ei asioinut asianomistajan kanssa ruotsiksi, ei perustunut lakiin. Koska vastaajan menettely asianomistajan asiassa ei perustunut lakiin, menettelylle ei ollut yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeuttamisperustetta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa. Lautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti ja että vastaajan menettely oli ollut yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitettua asianomistajan välitöntä syrjintää. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään ja asetti päätöksen tehosteeksi 5 000,- euron uhkasakon.

(Ei lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 6xx/2018 Oman äidinkielen käyttö viranomaisessa (PDF) [pdf, 125.8 kt]

Yleisötilaisuuden esteettömyys

Esteettömyys, pop-up-tapahtuma, syrjintäolettama, kohtuulliset mukautukset

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 5xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on selkäydinvammainen ja käyttää liikkumiseensa sähköpyörätuolia. Hakija katsoi, että vastaajan pop-up-tapahtuma oli esteellinen ja syrjivä, koska hän ei päässyt pyörätuolillaan asioimaan vastaajan pop-up-tapahtumassa. Vastaaja totesi, että vastaajan palvelut olivat yhtä lailla olleet saatavilla pop-up-tapahtuman alatasanteella. Asiakaspalvelijat palvelivat mobiililaitteilla ja palvelut olivat myös saatavilla verkossa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan palvelujen tulee olla muiden palvelujen tavoin vammaisille henkilöille saavutettavia. Lautakunta totesi, että vastaajan palvelu ei itsessään ole ollut rekan lavalla tai korokkeen päällä. Palvelu oli ollut matkavarausten tekeminen, joka on onnistunut muilla keinoilla. Hakijan esittämän videon kuvaamishetkellä vastaajan asiakaspalvelija oli ollut varattuna. Lautakunta lisäksi totesi, että kohtuullisten mukautusten tarkoituksena on mahdollistaa palvelujen saaminen, mutta olosuhteiden, joissa palveluja tarjotaan vammaisille henkilöille, ei tarvitse olla täsmälleen samalla tavalla tarjolla kuin muille, kunhan palvelu on vammaisille henkilöille saataville.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaajan tarjoama palvelu oli ollut hakijalle saatavilla. Lautakunta katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei hakija ole joutunut vammaisuutensa liittyvään syyn perusteella epäedullisempaan asemaan yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei näin ollen syntynyt syrjintäolettamaa välillisestä tai välittömästä syrjinnästä. Lautakunta lisäksi katsoi, ettei kyseessä ole myöskään ollut kohtuullisten mukautusten laiminlyönti, koska mukautus ei ollut edellytys palvelun saamiselle. Hakijan hakemus oli näin ollen hylättävä.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 5xx/2018 Yleisötilaisuuden esteettömyys (PDF) [pdf, 102.4 kt]

Kahvilan esteettömyys

Esteettömyys, kohtuullinen mukautus, kahvila, uhkasakko

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 5xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on selkäydinvammainen ja käyttää liikkumiseensa sähköpyörätuolia. Hakija ei päässyt pyörätuolillaan asioimaan konttikahvilassa korokkeen vuoksi. Hakija oli 15.7.2018 pyytänyt asiointinsa mahdollistamiseksi luiskaa. Lisäksi hakijan hakemus koski vastaajan toista liiketilaa. Vastaaja oli 16.7.2018 todennut hakijalle, että luiska tullaan hankkimaan. Luiskaa ei kuitenkaan oltu hankittu. Vastaaja oli vastauksessaan katsonut, ettei koroke ole estänyt asiointia kahvilassa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että konttikahvilan palvelujen tulee olla muiden palvelujen tavoin vammaisille henkilöille saavutettavia. Hakija oli yrittänyt asioida konttikahvilassa, mutta ei ole kertomansa mukaan päässyt riittävän lähelle kahvilan tiskiä tehdäkseen tilauksensa eikä myöskään tutustumaan konttikahvilan valikoimaan. Lautakunta katsoi selvitetyksi, ettei hakija ole kyennyt asioimaan konttikahvilassa ilman hänen asiointinsa mahdollistavaa kohtuullista mukautusta. Hakijan pyytämää luiskaa oli pidettävä kohtuullisena mukauttamistoimenpiteenä. Luiskaa ei oltu hakijan pyynnöstä huolimatta hankittu. Vastaajan oli siten katsottava evänneen hakijalta hänen tarvitsemansa kohtuullisen mukautuksen ja näin menetellessään syrjineen hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi aiheelliseksi asettaa päätöksen tehosteeksi 3 000 euron uhkasakon, koska vastaaja oli alun perin ilmoittanut hakijalle hankkivansa luiskan ja myöhemmin lautakunnalle toimittamassaan vastauksessa katsonut, että konttikahvilan koroke ei ole estänyt asiointia.

Vastaajayhtiön toisen liiketilan osalta hakija ei esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella syrjintäolettaman voitaisiin katsoa syntyneen. Lautakunta hylkäsi hakemuksen tältä osin.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 5xx/2018 Kahvilan esteettömyys (PDF) [pdf, 107.8 kt]

Tulkkauspalvelu

Tulkkauspalvelu, videoblogi, syrjintäolettama, kohtuullinen mukautus

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija katsoi, että Kelan tulisi kohtuullisena mukautuksena myöntää hänelle tulkkausta videoblogien tekemiseen. Hakija oli tulkkaushakemuksessaan pyytänyt tulkkausta 1,5 tunnin ajaksi. Kelan tulkinnan mukaan videoblogien tekeminen ei synnytä sellaista vuorovaikutustilannetta, johon tulkkauspalvelua voidaan myöntää tulkkauspalvelulain nojalla.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että se ei toimivaltansa puitteissa voi lausua tulkkauspalvelulain tulkinnasta eikä siitä, minkälaisiin tilanteisiin tulkkauspalvelua on mainitun lain nojalla järjestettävä. Asiassa oli kyse videoblogin tekemisestä ja siihen tarvittavasta tulkkauksesta, jotta videoblogi olisi saavutettavissa myös kuulevalle yleisölle. Lautakunta katsoi, että asiassa ei ole kyse sellaisesta yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa hakija voisi kohtuullisin mukautuksin ”yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla”. Kyse ei siten ollut yhdenvertaisuuslaissa kielletystä kohtuullisen mukautuksen epäämisestä.

Hakija ei esittänyt asiassa myöskään sellaista selvitystä, jonka perusteella syntyisi perusteltu olettama siitä, että Kela olisi kohdellut hakijaa hänen henkilöönsä liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Asiassa ei syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista olettamaa välittömästä tai välillisestä syrjinnästä. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4xx/2018 Tulkkauspalvelu (PDF) [pdf, 149.5 kt]

Vammaisuuden huomioiminen työväenopistossa

Kurssi, vammaisuus, häirintä, syrjintäolettama

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on liikuntavammainen henkilö, joka käyttää pyörätuolia. Hänellä on henkilökohtainen avustaja. Hakija osallistui työväenopiston X-nimiselle kurssille avustajan kanssa. Hakija koki, että kurssin opettaja on häirinnyt häntä hänen vammaisuutensa perusteella luoden halventavan ja nöyryyttävän ilmapiirin häntä kohtaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei jälkikäteen ole mahdollista selvittää kurssin tapahtumien tarkkaa sisältöä. Koska osapuolilla oli erilainen käsitys kurssin tapahtumista, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta arvioi näyttöä syrjintäolettaman syntymisen osalta kokonaisuutena ottaen huomioon kaiken asiassa kertyneen selvityksen.

Vastaajan vastauksen perusteella opettaja oli suhtautunut jossain määrin negatiivisesti siihen, ettei hänellä ole ollut etukäteen tietoa, että kurssille osallistuu pyörätuolia käyttävä henkilö ja hänen avustajansa. Jos opettajalla olisi ollut tästä tieto etukäteen, opetuksen suunnittelu olisi ollut helpompaa ja turvallisuusnäkökohdat olisi voinut huomioida paremmin. Opettaja oli myös lausunut opetustilanteista oman näkemyksensä, ja kertonut muun ohella pyrkineensä opastamaan sekä hakijaa että hänen henkilökohtaista avustajaansa kurssilla.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole syntynyt objektiivisesti arvioiden perusteltua olettamaa siitä, että opettajan käytös kurssin aikana olisi loukannut yhdenvertaisuuslain 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla hakijan ihmisarvoa tai että sillä olisi luotu häntä kohtaan halventava tai nöyryyttävä taikka uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävää ilmapiiri hänen vammaisuutensa perusteella. Asiassa ei näin ollen syntynyt häirintää koskevaa syrjintäolettamaa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaajan menettely kurssin järjestämisessä ollut yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitettua hakijan syrjintää hänen vammaisuutensa perusteella. Lautakunta hylkäsi hakemuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4xx/2018 Vammaisuuden huomioiminen työväenopistossa (PDF) [pdf, 113.5 kt]

Opaskoiran pääsy kuntosalille

Kuntosalipalvelu, avustajakoira, kohtuullinen mukautus, kohtuullinen aika, toimivalta

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 5xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija katsoi, että kuntokeskus oli syrjinyt häntä hänen vammaisuutensa perusteella, kun yrityksestä on ilmoitettu hänelle, ettei kuntokeskukseen voinut tuoda hänen avustajakoiraansa muiden asiakkaiden mahdollisten allergioiden vuoksi.

Kuntokeskus oli ilmoittanut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle antamassaan vastauksessa, että hakija oli tervetullut avustajakoiransa kanssa kuntokeskukseen niinä aikoina, kun kuntosalilla on paikalla henkilökuntaa eli maanantaista keskiviikkoon klo 16–19. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi näin ollen, että avustajakoiran ottaminen mukaan kuntokeskukseen olisi yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitetuin tavoin asiallinen, tarvittava ja kohtuullinen keino turvata hakijan mahdollisuus saada vastaajan yleisesti tarjoamia kuntosalipalveluja kuntokeskuksessa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että kuntokeskus oli ilmoittanut toteuttavansa hakijan mukauttamispyynnön noin kaksi ja puoli kuukautta sen jälkeen, kun hakija oli esittänyt pyynnön. Ottaen huomioon, että hakijan tarvitsema mukautus eli avustajakoiran mukaan ottamisen salliminen kuntokeskuksen tiloihin ei edellyttänyt vastaajalta muita toimenpiteitä lautakunta katsoi, ettei kuntokeskus ollut toteuttanut hakijan pyyntöä yhdenvertaisuuslain esitöissä tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi kuntokeskuksen evänneen hakijalta yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitetun kohtuullisen mukautuksen, kun se ei ollut toteuttanut pyydettyä mukautusta kohtuullisessa ajassa ja kielsi vastaajaa uusimasta hakijan syrjintää.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 5xx/2018 Avustajakoira kuntosalille (PDF) [pdf, 132.5 kt]

Tulkkauspalvelu uskonnollisessa tilaisuudessa

Tulkkauspalvelu, kohtuullinen mukautus, uskonnollinen tilaisuus

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on oikeutettu Kelan tulkkauspalveluun ja oli osallistumassa erääseen uskonnolliseen tapahtumaan. Hakija katsoi, että häntä on syrjitty vammaisuutensa perusteella, kun hänelle ei oltu tarjottu hänen toivomiaan tulkkeja, jotka täyttivät tapahtuman järjestävän tahon vaatimukset viittomakielen tulkeille. Hakija ei päässyt siten osallistumaan tapahtumaan.

Kela totesi, että se on palveluntarjoajana halunnut asettaa hankinta-alueet, joiden tarkoitus oli esimerkiksi tehostaa tulkkauspalvelua, jolloin hankinta-alueilla kustannukset laskevat lähipalveluperiaatteen mukaisesti. Kela katsoi, että se on toiminut hankintalain mukaisesti. Kela kuitenkin totesi, että se voisi jatkossa tarjota hakijan ehdottamia tulkkeja vastaaviin tapahtumiin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että kohtuullisten mukautusten arvioinnissa on otettava huomioon Kelan tulkkauspalvelun lakisääteinen tehtävä ja sen olennaisuus hakijalle, Kelan koko toimijana ja taloudellinen asema. Lautakunta katsoi, että Kelalla on ollut tosiasialliset mahdollisuudet tehdä kohtuulliset mukautukset, vaikka kyseessä olikin Kelasta riippumattomat tapahtuman järjestäjän vaatimukset. Hakija oli myös pyytänyt mukautuksia nimenomaan Kelalta. Asiassa oli lisäksi kyse hakijalle tärkeästä tapahtumasta.

Kelan antamasta selvityksestä ei käynyt ilmi sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aihetta olettaa, että tulkin tarjoaminen toiselta hankinta-alueelta hakijan toiveen mukaisesti olisi aiheuttanut Kelalle kohtuuttomia lisäkustannuksia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei hakijan toive tulkeista tässä tilanteessa ole ollut kohtuuton. Kela oli itsekin vastauksessaan katsonut, että jatkossa hakijalle voitaisiin vastaaviin tilauksiin kohtuullisena mukautuksena tiedustella hänen tulkkilistallaan olevia tulkkeja myös muilta hankinta-alueilta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että Kela oli evännyt hakijalta yhdenvertaisuuslain 15 §:ssa tarkoitetun kohtuullisen mukautuksen ja siten syrjinyt hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta kielsi Kelaa uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4xx/2018 Tulkkauspalvelu uskonnollisessa tilaisuudessa (PDF) [pdf, 131.3 kt]

Opaskoiran pääsy bussiin

Joukkoliikenne, opaskoira, kohtuullinen mukautus, oikaisuvaatimus

YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 7xx/2019

Antopäivä: xx.xx.2020

Kuulo- ja näkövammainen A oli nousemassa B Oy:n bussiin opaskoiransa kanssa, kun bussinkuljettaja oli ilmoittanut hänelle, ettei koira pääsisi bussin kyytiin. A kertoi todenneensa kuljettajalle koiran olevan opaskoira ja pyytäneensä kuljettajaa soittamaan esimiehelleen asian selvittämiseksi. Keskusteltuaan esimiehensä kanssa kuljettaja päästi A:n ja koiran bussin kyytiin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi A:n hakemuksen puheenjohtajan päätöksellä selvästi perusteettomana. Päätöksessä katsottiin, että koska A oli saanut tarvitsemansa bussikuljetuksen, bussiyhtiön ei voitu katsoa syrjineen häntä.

Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa olennaista on, että palvelut tulevat vammaisen ihmisen saataville (HE 19/2014 vp, s. 79). Arvio tehdään siis siitä näkökulmasta, onko vammainen henkilö saanut tarvitsemansa kohtuullisen mukautuksen, jotta hän voi käyttää palvelua yhdenmukaisesti muiden kanssa. A pääsi bussiin opaskoiransa kanssa ja sai siten haluamansa kuljetuspalvelun. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että A:n hakemuksessaan esittämien seikkojen perusteella ei näin ollen olisi voinut seurata hänen vaatimaansa syrjinnän kieltoa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että A:n hakemusasia oli voitu ratkaista puheenjohtajan päätöksellä selvästi perusteettomana, ja hylkäsi oikaisuvaatimuksen.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 7xx/2019 Opaskoiran pääsy bussiin (PDF) [pdf, 79.0 kt]

Tulkkauspalvelu ulkomaanmatkalle

Tulkkauspalvelu, ulkomaanmatka, tulkkaustarve, kohtuullinen mukautus

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on oikeutettu Kelan tulkkauspalveluun ja hän toivoi tiettyjä tulkkeja ulkomaanmatkalleen. Kela ei tarjonnut näitä tulkkeja, koska tulkit eivät kuuluneet hakijan hankinta-alueelle. Hakija myöhemmin tarkensi tarvitsevansa kahta espanjan kielen taitoista tulkkia, jonka perusteella toista hakijan toivomaa tulkkia tarjottiin hakijalle. Hakija katsoi lisäksi, että hänen yhdenvertaisuuttaan rikotaan verrattuna kuuleviin matkustajiin, kun hän joutui yksilöimään hänen tulkkaustarpeensa ulkomaanmatkalla.

Kela totesi, että on palveluntarjoajana halunnut asettaa tulkkaustarpeen yksilöinnistä edellytyksen, jonka tarkoitus oli tuottaa laadukasta tulkkauspalvelua. Lisäksi Kela vetosi kustannusten hallintaan. Kela lisäksi totesi, että asiakas voi vielä viikkoa ennen matkaa täsmentää tulkkauksen tarvetta ja myös ulkomaanmatkan aikana tehdä lisätilauksen, jos hän huomaa tarvitsevansa tulkkausta ennakoitua enemmän.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi tulkkaustarpeen yksilöinnin osalta, että Kelan asettama edellytys koskien tulkkaustarpeen yksilöintiä koski kaikkia tulkkauspalvelun asiakkaita. Tämä on ollut myös riippumatonta siitä, onko kyseessä ulkomailla tai kotimaassa tapahtuva tulkkauspyyntö. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei syntynyt sellaista perusteltua olettamaa, että hakijaa olisi kohdeltu eri tavoin kuin muita tulkkauspalvelun asiakkaita, jotka olivat hakijan kanssa vertailukelpoisessa asemassa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi hakijan tulkkitoiveiden osalta, että Kela oli tarjonnut hakijalle tulkit hänen hankinta-alueeltaan. Kela oli huomioinut hakijan pyynnön espanjan kielen taitoisesta tulkista. Toinen tulkki on ollut hakijan toivoma, mutta toisen tulkin osalta Kela oli katsonut, ettei asiassa ole syytä ylittää hankinta-alueiden rajoja. Hakijalle oli joka tapauksessa tarjottu kahta espanjan kielen taitoista tulkkia. Hakijalla ei ole subjektiivista oikeutta saada haluamaansa tulkkia, vaikka Kelan on huomioitava tulkkauspalvelulain 10 §:n mukaisesti hakijan yksilölliset tarpeet. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa ei ole syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa kohtuullisten mukautusten epäämisestä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei saadun selvityksen perusteella ole objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa Kelan kohdelleen hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitetun syrjinnän kiellon vastaisesti. Näin ollen hakijan hakemus hylättiin.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4xx/2018 Tulkki ulkomaanmatkalle (PDF) [pdf, 125.1 kt]

Tulkkauspalvelu oppisopimuskoulutuksessa

Tulkkauspalvelu, oppisopimuskoulutus, syrjintäperuste, vertailukelpoinen tilanne, kohtuulliset mukautukset

YHDENVERTAISUUS- ja TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Diaarinumero: 4xx/2018

Antopäivä: xx.xx.2020

Hakija on oikeutettu Kelan tulkkauspalveluun ja opiskelee oppisopimuskoulutuksessa. Hakija katsoi, että häntä kohdellaan eri tavoin kuin muita liittyen hänen lisätulkkaustuntiensa ja opiskelunsa tulkkauksen käsittelyyn tulkkauspalvelussa. Hakija myös katsoi, että Kela voisi kohtuullisilla mukautuksilla tulkita hänen oppisopimuskoulutuksensa tulkkauspalvelulain mukaiseksi opiskelutulkkaukseksi. Lisäksi hakija katsoi, että Kela olisi voinut käsitellä hänen lisätulkkaustuntihakemuksensa nopeutetulla aikataululla tai myöntää jo valmiiksi vuoden alussa korotetun tuntimäärän.

Kela selvitti, että menettely lisätulkkaustuntien, oppisopimuskoulutuksen tulkkauksen ja tulkkilistan käsittelyssä koskee kaikkia tulkkauspalvelun asiakkaita, jotka ovat hakijan kanssa vertailukelpoisessa asemassa. Kela katsoi myös, että hakijan oppisopimuskoulutus ei kuulu opiskelutulkkauksen piiriin. Kelan tulkinta perustui tulkkauspalvelulain esitöihin. Kela vetosi lisäksi siihen, ettei tulkkausta voida myöntää etukäteen ja että kahden viikon käsittelyaika johtui osittain ruuhkasta. Hakija oli lisäksi itse vastuussa tulkkaustuntien seuraamisesta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi alkuun, että ottaen huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen väljän tulkinnan ja perustuslain 22 §:n mukaisen perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnanperiaatteen hakijan asema oppisopimuskoulutuksessa opiskelevana on sellainen oikeudellinen asema, jonka voitiin katsoa olevan yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu muu henkilöön liittyvä syy.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei erillistä myönnettyä oikeutta opiskelutulkkaukseen ja hakijan oppisopimuskoulutustilannetta voida rinnastaa tilanteina toisiinsa. Kohtuullisten mukautusten osalta lautakunta katsoi, että hakija saa tulkkausta oppisopimuskoulutukseensa, joten asiassa ei ylipäätään ole selvitetty olevan tarvetta kohtuulliseen mukautukseen tältä osin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi saadun selvityksen perusteella, ettei objektiivisesti arvioiden ole aihetta olettaa, että Kela olisi kohdellut hakijaa vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella syrjinnän kiellon vastaisesti. Kyse ei myöskään ollut kohtuullisten mukautusten epäämisestä, yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden rikkomisesta tai positiivisen erityiskohtelun toimien tekemättä jättämisestä. Näin ollen hakijan hakemus hylättiin.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 4xx/2018 Tulkkauspalvelu oppisopimuskoulutuksessa (PDF) [pdf, 133.3 kt]

‍