Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalta päätökset väitetystä vammaisen henkilön häirinnästä junamatkustamisessa ja romanien syrjinnästä asumispalveluissa

Julkaistu 22.11.2017

Pelkästään henkilön oma subjektiivinen kokemus nöyryyttävästä ilmapiiristä ei riitä synnyttämään syrjintäolettamaa häirinnästä

Vammansa takia pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä hakija katsoi tulleensa syrjityksi, koska piti junahenkilökunnan kuulutusta junan lähdön myöhästymisestä pyörätuoliluiskan lukkiutumisesta johtuen sellaisena, että se synnytti häntä nöyryyttävän ilmapiirin, joka oli häirintää.

Junahenkilökunnan menettelyssä muille samassa junavaunussa matkustaville oli selvinnyt, että junan viivästyminen oli johtunut junan pyörätuoliluiskan viasta ja kun muita pyörätuolimatkustajia ei junassa ollut myös se, että juuri hakija oli se sähköpyörätuolia käyttänyt henkilö, josta konduktööri oli asiaa selvittäessään keskustellut junien liikenteenohjauksen kanssa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei hakija kuitenkaan esittänyt asiassa sellaista selvitystä, että junahenkilökunnan menettelyn voitaisiin katsoa olleen sillä tavoin ihmisarvoa loukkaavaa käyttäytymistä, että asiassa olisi syntynyt olettama junahenkilökunnan perustavanlaatuisesta kunnioituksen puutteesta kantajaa kohtaan yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun syyn takia taikka olettamaa siitä, että junahenkilökunta tällaisesta syystä olisi kyseenalaistanut hakijan oikeuden tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Vaikka hakija olisi kokenut junan lähdön 9 minuutin viivästymisestä mahdollisesti syntyneen matkustajien turhautumisen kohdistuneen juuri häneen, pelkästään hakijan oma subjektiivinen kokemus ei riitä asian objektiivisessa arvioinnissa synnyttämään syrjintäolettamaa nöyryyttävästä ilmapiiristä, jos asiassa ei ole selvitetty miten mahdollinen hakijaan kohdistunut nöyryyttävä ilmapiiri olisi ilmennyt.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa syntynyt olettamaa syrjinnästä, ja hylkäsi hakemuksen.

Kunta ja sen kiinteistöyhtiö olivat syrjineet romaniperhettä asumispalveluissa

Kunta katsoi romanin oheishuollossa olevan lapsen lastensuojelun tarpeen johtuneen oleelliselta osin asunnon puuttumisesta. Kunta tarjosi oheishuoltajalle vuokra-asuntoa, josta hän kieltäytyi romanikulttuuriinsa liittyvään väistämisvelvollisuuteen vedoten. Kunta ei järjestänyt perheen asumista muulla tavoin. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt välillistä syrjintää koskeva syrjintäolettama. Koska kunta ei esittänyt menettelylleen hyväksyttävää tavoitetta, lautakunta katsoi sen syrjineen hakijaa välillisesti.

Kiinteistöyhtiö päätti olla vuokraamatta edellä mainitulle romanille enää lainkaan asuntoa hänen aiemman häiritsevän asukaskäyttäytymisensä ja maksamattomien vuokriensa takia. Koska mainituista asioista oli kulunut jo pitkä aika, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt välillistä syrjintää koskeva syrjintäolettama myös kiinteistöosakeyhtiön osalta. Kiinteistöosakeyhtiö selvitti, että sen päätökselle oli ollut hyväksyttävä tavoite, mutta se ei esittänyt selvitystä siitä, että hakijan häiritsevä asukaskäyttäytyminen olisi jatkunut sen viittaamien tapahtumien jälkeen tai että hän ei olisi huolehtinut aiempien vuokravelkojensa maksamisesta tai tehnyt niiden maksamisesta maksusuunnitelmaa. Lautakunta kielsi kiinteistöosakeyhtiötä jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistunutta syrjintää.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta asetti päätöksensä tehosteeksi kunnalle 5 000 euron suuruisen uhkasakon.

Tapausselosteet on kokonaisuudessaan julkaistu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan internet –sivuilla: http://yvtltk.fi/fi/index/materiaalit/tapausselosteet_3/tapausselosteet2017_1.html

Lisätietoja: Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan pääsihteeri Juhani Kortteinen
p. 0295 150151, sähköposti: juhani.kortteinen@oikeus.fi

Liitetiedostot